Neitsyt Maria nukkui kuolonuneen 15.8. Kansan kielessä tätä päivää on myös kutsuttu syksymariksi tai jälkimarianpäiväksi. Monenlaisia uskomuksia on myös tähän tärkeään päivämäärään liitetty: suuri osa niistä liittyy säähän. Jos syksymarina sataa, niin se tietää sadetta neljäksikymmeneksi päiväksi eteenpäin – näin arvelivat Iitin ihmiset.
Eräs merkillisimmistä uskomuksista liittyy käkeen. Uskottiin nimittäin käen kukkumasta lakattuaan muuttuvan haukaksi marjatanyönä. Yön tunteina vaatimaton kukkuja siis muuttuu, harmoniaa kesäpäivään tuovat äänet lakkaavat, ja koko lintu ryhtyy pedoksi. Tapahtuukohan muutos vähitellen, vai onkohan se kertarysäys? Jos yön tunteina katsoo käkeä, niin alkaako keskiyön jälkeen höyhenpeite muuttua? Jäävätkö viimeisiksi kynnet ja nokka? Sen jälkeen se onkin sitten peruuttamatonta, luulisin. Merkeistä pedon tuntee. Ei siinä ole erehtymisen varaa.
Jos käki voi muuttua, niin voiko joku muukin lintu? Voisiko kyyhkynen haukaksi ryhtyä, tai haukka kyyhkyseksi alkaa? Olen elänyt yli 40 vuotta, vaan en vieläkään osaa sanoa, kumpi itse olen. Vai olenko keskellä metamorfoosia minäkin? Puoliksi yhtä, tulossa toiseksi? Saako siivetön serafi muutoksessa siivet, ja jos, niin ovatko ne enkelin, vai petolinnun?
Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Tämä on ollut kesä, jonka aikana olen yrittänyt oppia tuntemaan itseni. Olen yrittänyt katsoa nokkaani ja kynsiäni: ovatko ne saalistajan vai saalistettavan.
Tahdon uskoa muutamiin asioihin, ja tässä ne tulevat:
- Nuoruudellani oli arvoa. Se ei ollut pelkästään sarja erehdyksiä.
- Olen toiminut elämässäni pääosin hyvässä uskossa. En aina, mutta suurimman osan ajasta kyllä.
- Minulla ei ole mitään syytä rankaista itseäni.
- Koska itse elän ja annan muiden elää, niin odotan tätä periaatetta noudatettavan myös omalla kohdallani.
- Sadan vuoden päästä millään ei ole enää mitään väliä.