Avainsana: harrastukset

by Ninni

Pelkoja monenlaisia

Kevätkauden ensimmäinen aerobic tuli ja meni. Omat jalat veivät minut sinne ja toivat myös pois. Kävely katuvalottomalla tieosuudella ei pelottanut. Joskus yli 20 vuotta sitten se olisi ollut kauhun paikka mielikuvituksen taikoessa kävelyseuraksi kaikki mahdolliset kauhukirjallisuuden hirviöt, mutta keski-ikäistyvä pelkää vain hulluja ihmisten ilmoille eksyneitä karhuja. Tiedä sitten kumpi pelko on aiheellisempi!

Kesken vatsalihasliikkeiden vääntämisen näin lattialla jonkun pienen, mustan eläväisen. Niin kovasti huolestutti, että piti kontata reippaasti tarkastamaan tilanne ennen treenin jatkamista: talvitokkurainen kärpänenhän siinä mönki. Hämähäkin mahdollisuuskin oli niin kauhea, että piti itse varmistaa asian laita.

PuoLiskoinen tekee palveluksen

Jokin aika sitten saatoin blogissakin intoilla, ettei enää kotiimme kirjoja (juurikaan) osteta. Olen edelleenkin samalla kannalla, mutta nyt olen tehnyt kaksi hankintaa tästä huolimatta. Lupaus piti kuitenkin erittäin pitkän ajan! Olisi siitä voinut aiemminkin lipsua, ja tänä aikana olen kuitenkin monet kiusaukset välttänyt.

Tilasin antikvariaatista Sofka Zinovieffin Punaisen ruhtinattaren ja delegoin PuoLiskoiselle Felix Jusupovin Ennen maanpakoa-kirjan hankkimisen, se kun nimittäin piti majaa Raision Kirja-Kissassa aina tähän päivään asti. Oli perusteltua hankkia, koska näitä kuitenkin luen usein, tai ne ovat muuten ehdottoman välttämättömiä.    

by Ninni

Väsynyt ja pirteä

Olo on erikoinen: vartalo on väsynyt, mieli toimii normaalisti. Tai sitten suorastaan vilkkaasti. Vartalon väsytti aerobic, vaan mieltä se ei pystynyt uuvuttamaan. Näin muutaman hikipisarani tipahtavan Maamiesseuran talon lattialle. Säästääkö hiki verta kaikissa tapauksissa, vai koskeeko se vain sotilaan uran valinneita?

Lukulampun alla.. 

Luin Kyösti Pietiläisen ja Juhan-Ville Kaarnakarin jo toisen yhteistyön tuloksen Sotapoliisi Petersin. Meno on entisenlaista, eli reipasta. Legioona ei hellitellyt sotilaskarkureitaan, vaan sen sotilaspoliisit saivat melko vapaat kädet näiden jututtamisessa ja käsittelyssä.  

Kirja on anekdoottimainen kuvaus Pietiläisen sotapoliisikokemuksista. Kirjallisen tyylinsä puolesta se kärsii mielestäni vielä samasta virheestä kuin edellinenkin, eli tietynlaisesta korkeajännityksen mallin mukaisesta ilmaisusta. Teksti on kuitenkin sujuvaa ja tarina etenee humoristisestikin. Lukija kuitenkin kaipaa jotain lisää. Ehkä kaksikko vielä jonakin päivänä innostuu valaisemaan yleisöä siitä, mitä on legioonalaisen tunne-elämä. Saako legioonalainen olla romantikko ja voiko esimerkiksi rakastumista estää tapahtumasta? Pietiläinen oli sen verran kauan legioonan leivissä, niin että materiaalia varmasti riittäisi. Nyt lukemassani kirjassa kerrottiin karkureiden usein karanneen myös rakastumisen seurauksena. Minusta se on tavallaan romanttistakin, vaikkei kai kaikille riitäkään syyksi vaihtaa maisemaa.

Miehekkäällä lukemisella jatkoin Hannu Mäkelän romaanin parissa. Sen sankarina oli tuo muinaisten suomalaisten sankareista suurin, itse Väinämöinen. Moinen mies on hippusella runoutta maustettu suorasanainen kertomus Kalevalan tapahtumista. Mäkelän proosarunoinen kieli on nautittavaa, siinä on aito kalevalainen maku. Vanhan miehen veto nuoriin naisiin kuvataan rehellisesti, kuin myös siitä seuraava tuska. Naiset ovat kuitenkin Väinämöiselle enemmän esineitä kuin ihmisiä: Ainon kuoltua mies vain lähtee etsimään uutta naista. Olennaista on löytää kaunis nuori nainen, alkuperällä tai nimellä ei niin väliä. Väinämöinen on itsekäs halussaan ja hiukan säälittäväkin, kuten itsekkäät ihmiset joskus ovat.     

by Ninni

Kurssitiedolla kyllästetty, maahanmuuttoasioilla marinoitu

Sellainen olen minä! Sain tänään päätökseen SPR:n ystävätoimintakurssin jatko-osan, eli Tulijan tukena ja ystävänä-kurssin. Tiistaina ja nyt tänään torstaina pohdittiin kotoutumista, Suomea maahanmuuttomaana ja vuorovaikutusta eri kulttuurista tulevien ihmisten välillä. Teimme taas pari- ja ryhmätöitäkin. Ryhmätöissä saimme improvisoida jopa pieniä näytelmäntapaisia maahanmuuttajan kohtaamisesta erilaisissa tilanteissa. Meidän ryhmämme osaksi lankesi käsitellä ruokaan liittyviä mahdollisia asenne-eroja ja ongelmatilanteita.  

Turku tuntuu muuttuvan päivän vaihtuessa pimeäksi illaksi. Aurinko, joka kurssille mennessä oli vielä korkealla, on laskenut väistämättä. Kaduilla on yö, vaikka kellon mukaan on ilta. Nuorisojoukot näyttävät erilaisilta pimeässä. Kadulla hieman horjahteleva mies samoin. Sitä katsoo – humalainenko? – vain huomatakseen, että mies on vanha ja siksi kävelee huonosti. Ilta on ilta, ei yö: ihmiset kaduilla kantavat Stokkan Hullujen päivien kaameita keltaisia kasseja – on yhä ostosaika.

by Ninni

Koulutettu Ystävä

Tänään päättyi SPR:n järjestämä vapaaehtoisen ystävätoiminnan peruskurssi. Syksyisinä maanantai-iltoina on Turussa kokoonnuttu saamaan tietoa vapaaehtoistoimintaan osallistujan oikeuksista ja velvollisuuksista, toiminnan eettisistä periaatteista ja niiden soveltamisesta käytännössä. Myös Punaisen Ristin historiaa ja toimintamuotoja on käyty läpi. Ja keskusteltu, tehty paritöitä ja juotu kahvia tai teetä. Voin siis kai kuvata itseäni Koulutetuksi Ystäväksi! Enää en ole amatööri, poissa on kaikkinainen diletantismi minun ystävyydestäni.

Viimeisellä kerralla saimme hienot todistukset. Monet kuitenkin jatkavat kouluttautumista muilla, syventävillä kursseilla – niin minäkin. Aikomukseni onkin osallistua maahanmuuttajan ystäväksi-kurssille lokakuussa.

Ennen tätä kurssia en tiennytkään kuinka laajalle levinnyttä vapaaehtoistoiminta on. Suomessa vieläkin uskotaan ja toivotaan Yhteiskunnan, tuon näkymättömän kaikkivaltiaan, järjestävän ja hoitavan kaiken. Vapaaehtoisin voimin kuitenkin tehdään paljon sellaista, jonka puuttuminen näkyisi ja tuntuisi kipeästi kaikessa ihmisten parissa tehtävässä työssä. Yhteiskunta ei joka paikkaan ehdi ja tulevaisuudessa voi ehtiä aina vain harvemmin.

Kuvittelin myös ennen tätä kurssia vapaaehtoistoiminnan olevan valtavan sitovaa. Jokaiselle löytyy jotakin, niin pitkäjänteiselle puurtajalle kuin lyhytkestoisempia toimintamuotoja etsivälle. Se on lohdullista.

Naiseksi ei synnytä, naiseksi kasvetaan

Näin totesi Simone de Beauvoir Toisessa sukupuolessa. Ihan vain muistin virkistykseksi lainasin tuon klassikon ja koen taas kerran oivalluksen hetkiä sen parissa.

Kotisusi saalistaa

Nuppusemme on saalistanut ja syönyt yöperhosen. Urotyö tapahtui tänään keittiössä.