..eli luettavana on ollut Mika Waltarin Johannes Angelos. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa! Tässä on muuten ainakin minun mielestäni Waltarin paras historiallinen romaani. Ihan totta niin, myös mukaan lukien Sinuhe. Silloin nuorempana koin Johannes Angeloksen hyvin pessimistiseksi ja surulliseksi rakkaustarinaksi. Nyt tiedän, että kauneimmat rakkaustarinat ovat usein niitä, jotka eivät toteudu, tai toteutuvat vain hetkeksi. Ja voihan toki huonomminkin kuolla kuin puolustaessaan Konstantinopolia vääräuskoisilta.

Tyhmä kuin kivi?

Olen viime aikoina notkunut Jalokivigalleriassa. Siellä harrastetaan paljon puolijalokiviä, nykykielessä korukiviä. Jos tahdot isot barokkityyliset helmikorvakorut, on ostospaikka Jalokivigalleria. Jos tahdot meripihkaristin, tai ametistisormuksen, on suuntasi sama. Nykyisin olen viehtynyt epätasaisista, rosoisistakin helmistä. Ne ovat kuin elämä itse. Epätasainen pinta paljastaa helmen hohteen paremmin kuin sileä pinta. Toinen hankinta oli sitriinikorvakorut. Sitriini on ilon kivi, sen pitäisi onnellistuttaa ja ilahduttaa. Jää nähtäväksi.