Ihmisen pitää nukkua ja syödä

Kypsässä 36 vuoden iässä olen tehnyt Havainnon. Tässä se järisyttävä huomio tulee, parasta valmistautua!

Toimiakseen kunnolla ihmisen pitää nukkua ja syödä. Tässä se on, yhdellä lauseella.

Olen huomannut tämän baletin kautta. Minä olen aina ollut enemmän teoreetikko kuin käytännön ihminen, minulla on kokemusta yökausien henkisestä puurtamisesta aamulla odottavaa deadlinea varten. Sitä pystyy tekemään väsyneenä ja nälkäisenä, pää särkien ja silmät kuivina. Tietysti se vaikuttaa suoriutumisen tasoon, mutta itsensä laiminlyönnin seurauksia ei kohtaa niin konkreettisesti kuin tehdessään jotain fyysisesti rasittavaa. 

Fyysinen aktiviteetti sujuu parhaiten silloin, kun kaikki tarvittavat reunaehdot ovat tasapainossa. Takana on oltava jonkin verran nukuttuja tunteja. Nukkumattomuus tarkoittaa liikkeiden muistamattomuutta ja hajamielisyyttä, joka kostautuu sekoilemisena. Liikaa ei toisaalta ole hyvä nukkua – siitä tulee vetelä olo. Edellisenä päivänä on pitänyt syödä, koska muuten olo on heikko. Ravinnosta pitää saada suolaa, koska kohtuudella sitäkin tarvitaan. Juominen on hyvä, se ehkäisee suonenvetoja ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. 

Tänään kaikki nämä elementit (uni, ruoka, ravinto, juominen) olivat kohdallaan. Tuloksena todella energinen ja jaksava olo. Fyysisessä mielessä en väsynyt lainkaan baletissa – henkisessä mielessä ärsyynnyin tunnin loppuvaiheessa, kun en pystynyt kaivamaan (dementoituneesta) lihasmuististani échappé-hypyn kulkua. Mutta voimia riitti ja sehän on olennaista. Tämä on kuitenkin todellista hienosäätöä, paljon ei tarvitse pieleen mennä kun olo olisi taas kuin vesi-ihmisellä. 

Kirjastohamsteri

Kävimme tietysti kirjastoissakin. Lainasin muutaman elokuvan, Paul Newmanin tähdittämän Exoduksen ja uudempia aikoja edustavan, Anne Hathawayn koristaman Jane Austenin jalanjäljillä

Kirjapuolelta mukaan lähti Simon Sebag Montefioren Nuori Stalin. Olen lukenut herran kirjoittaman aikaisemman Stalin-kuvauksen, nimittäin Stalin – punaisen tsaarin hovissa, joten varmaan tämä uudempikin hivelee kirjallista makuaistia ja tyydyttää myös tiedonjanon. Lainasin myös Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtokokoelman nimeltä Tulen synty. Kirjeet ajoittuvat vuosille 1892-1904.