Avainsana: kevät

by Ninni

”Ei hullukaan huhtikuulla kylvä..”

Näin totesi vanha kansa, viisaat esivanhempamme. Parasta siis pysytellä pois pelloilta. Vanha kansa suhtautui muutenkin epäillen huhtikuuhun: Helsingin seudulla tiedettiin touot tehtäväksi turkki päällä, jos huhtikuussa halot onkin voitu hakata paljain päin. Varokaa siis, ihmislapset, liian aikaisen kevään tyhjiä lupauksia! Vatsanpalvojien kannattaa myös olla silmä tarkkana sikojen kanssa: Tammelassa tiedettiin huhtikuun kurassa rypevän sian menevän mielellään uuniin kesäkuun puolella.*

Minä en jaksa epäillä huhtikuuta, vaan olen suorastaan rakastunut siihen. Rakastan pitkiksi venyviä päiviä ja viileitä iltoja. Rakastan maan tuoksua ja esiin punnertavia leskenlehtiä. Keväällä elämä tuntuu enemmän lahjalta kuin muina vuodenaikoina. Pidän raja-ajoista, keväästä ja syksystä. Pidän kai enemmän lupauksista niiden ollessa ilmassa, kuin niiden toteutuessa. Todellisuus on liian usein pettymys, odotus on parempaa.

Meillä kotona asustaa musta porsas, Laku. Se todellakin pitää ravassa rypemisestä – huonompi juttu meille taloutemme ihmisjäsenille. Jo maaliskuun puolella koiralapsi päätti, että nyt on kevät. Se menee innoissaan pihalle, joka on vielä talven jäljiltä kostea ja rapainen. Sitten se kellahtaa autuaasti kyljelleen ja paistattaa päivää. Lienee tarpeetonta sanoa, että meillä käydään koiran kanssa pesuhuoneessa usein ja hartaasti. Onneksi poika ei tunnu pahastuvan hygieniansa hoidosta, vaan kestää pesun tyynesti. Joskus se näyttää jopa pitävän siitä, toisin kuin tyttökoiramme.

Unipäiväkirjan sivuilta

Olin junassa matkalla Venäjälle. Joku kauhea jalkapuoli ja käsipuoli mies vainosi minua. Junan henkilökunta ei ollut puolellani, vaan virnuili vahingoniloisesti. Olin samaan aikaan peloissani ja suuttunut.

*) SKS:n Vanhat merkkipäivät nämäkin tiedot antoivat..

 

by Ninni

Äkkiä oli vihreys

Vihreä tulee nopeasti. Ensin siitä on vain aavistus, melkein silmille näkymätön, toiveenkaltainen. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu: aavistuksesta tulee todellisuutta, vaaleanvihreät lehdet ponnistavat itsensä ylös ja isoiksi. Tuoreentahmeina ne tulevat kevääseen.

PuoLiskoinen palasi tänään kotiin. N-koirat osoittivat iloaan koiramaiseen tapaansa, eli änkeämällä syliin, tanssimalla ja inisemällä innostuneesti.

Me molemmat olemme kunnostautuneet istutustyössä. PuoLiskoinen omisti aikaansa kuusentaimille ja minä puolestani istutin vanhan perintörahapuun uuteen pikku ruukkuun. Rahapuun sanotaan kertovan paljon omistajansa rahatilanteesta: kukoistava rahapuu tarkoittaa kukkeaa pankkitiliä ja kitulias kasvi puolestaan kertoo köyhyyden olevan ovella. Minun kasvini ”kantaäiti” on alkujaan ollut isoäitini isoäidin muinainen rahapuu. Kasvini esiäiti oli hyvinvoiva ja komea, oma rahapuuni taas on muutamalla hassulla pikku lehdellä varustettu rääpäle. Sic transit.

Toivon kasviraukan vahvistuvan uudessa ruukussa, ellei se jo kuollut järkytykseen käsittelyssäni.

Modiano-kausi alkaa, lukuromaani löytyy

Minulla on meneillään Patrick Modiano-kausi. Villa Triste on työn alla nyt. Modianojen välissä pidin luovan tauon ja löysin todella hyvän lukuromaanin taiteenystäville. Ihmeen on kirjoittanut Barbara Mujica ja teos on nimeltään Frida. Sanomattakin lienee selvää, että kyseessä oleva Frida on meksikolainen taidemaalari Frida Kahlo, jonka elämän värikkäistä vaiheista saa helposti kokoon romaanin tai kaksikin.   

by Ninni

Todellisuuden tuntematon luonne

Luin Sigmund Freudin kirjan Toteemi ja tabu. Kulttuurintutkijalle se on mielenkiintoista luettavaa jo monien antropologisten esimerkkiensä vuoksi. Sir James Frazerin klassikkoa The Golden Bough käytetään laajasti lähteenä ja muutkin alkuperäiskansoja tutkineet saavat suunvuoron.

Freud kaiketi aikoi teoksensa vastineeksi Jungin teorioille uskonnosta ja myyteistä. Kirjassa käsitellään uskonnon alkuperää, totemismia ja animismia ja tabujen syntyä. Mielenkiintoinen on erityisesti villin (eli alkuperäiskansan edustajan) ja neurootikon välinen yhteys. Itse tosin olen jo hieman kyllästynyt neurootikkoon sanana – sitä viljellään nykyisin niin taajaan, että se on joko kärsinyt inflaation tai lakannut merkitsemästä yhtään mitään.

Alkuperäiskansojen edustajat ja "neurootikot" eivät vain näe itsensä ja maailman välillä niin suurta eroa kuin jälkiteollistuneiden maiden ihmiset tai niin kutsutut normaalit ihmiset. Neurootikko elää omassa mielikuvitusmaailmassaan, jossa hänen ajatuksensa muuttuvat todellisuudeksi ja niillä on vaikutusta konkreettiseen maailmaan. Normaalin kuvitellaan tietävän paremmin. Mutta kuinka lienee? Voiko ajatus oikeasti muokata tätä todellista maailmaa, jossa elämme? Voiko joillakin rituaaleilla vaikuttaa todellisuuden luonteeseen?

Jokainen halukas vastatkoon kaikin mokomin tiukan ein. Itse en enää siihen leikkiin lähde. On olemassa asioita, jotka oikeasti haastavat koko sen todellisuuden, jota olemme tottuneet todellisuuden nimellä kutsumaan.

Täytyypä muuten lukaista uudestaan The Golden Bough.

Sade tuo vihreän tullessaan

Sade saa nurmikon vihertämään. Puiden oksilla on lupaus lehdistä ja maa tuoksuu jo kesältä – ei enää vain keväältä. Aamuisin linnut laulavat niin voimallisesti, että siihen herää. Ja jos eivät linnut herätä, niin valo viimeistään tekee sen. Se puikkelehtii verhojen välistä silmiin ja ilmoittaa uudesta aamusta.