Käytin eilen erittäin epämukavia kenkiä, joista nyt maksan rakkojen ja tuskan muodossa. Käveleminen tekee kipeää, mutta paikalla ollessakin varpaat muistuttavat itsestään. Silti tiedän, ettei tämä ole viimeinen kerta. Vain toiveunissa nimittäin ovat kauniit kengät myös aina mukavat jalassa.
Balettitunnitkin alkavat parin viikon päästä. Onneksi jalat ovat varmasti parantuneet siihen mennessä! Tänään tein myönnytyksen kivulle ja taapersin kaupungilla matalakantaisissa ja pehmeissä ”ballerinoissa”. Eipä vajaakuntoisuus kuitenkaan estänyt vierailua kangaskauppaan! Kaksi tulevaa pöytäliinaa on nyt ostettu.
Kangasostokset olivat lohtuostoksia. Kangaskaupassa jalkavaivainenkin elpyy: kankaiden runsaus, niiden väripaljous ja eri pehmeysasteet rauhoittavat ja antavat mielihyvää. Tällainen lohtuostos on erilainen kuin eilen tekemäni voitonriemuostos. Voitonriemuostos sijoittui siihen aikaan, kun tunsin oloni vielä hyväksi ja kuningatarmaiseksi koreissa kengissäni. Silloin oli helppoa vaatekaupassa ostaa takki, musta sellainen ja kiiltävin napein. Kumpaakaan ostosta en kadu, vaikka ne ovatkin tehty aivan erilaisissa mielentiloissa. Kumpikaan ostoksista ei nimittäin ollut määritelmän mukainen hölmähdys: sekavassa mielentilassa tehty yltiöpäinen ostos.
