Avainsana: alemyynnit

Hopeiset kengät

Blogin tekniset päivitykset on saatu valmiiksi. Melkoinen määrä tuskastumista ja runsas annos ärsyyntymistä tuli kaupan päälle. Projektin piti sujua silkkisesti, mutta mitä vielä. 

Jos asiakas vuokraa auton kahdeksi viikoksi ja maksaa siitä tietyn summan, niin kuinkahan todennäköistä on tuon asiakkaan hyvänahkainen alistuminen vuokraajan yhtäkkiä ilmoittaessa ettei tänään sitten autoa käytetä. Huomenna ehkä. Mahdollisesti. Taitaisi aika moni kiipeillä seinille. Mutta kun on kyse internettiin tai tietokoneeseen noin yleensä liittyvästä palvelusta, niin asiakas on koulutettu palvelun tarjoajan kannalta oivalliseen nöyryyteen. Ilman mitään korvauksia ollaan valmiita sietämään mahdottomia tilanteita. Itselleni mahdottomuus materialisoitui vielä sähköpostiongelmankin muodossa. Emme ole tyytyväisiä. Onneksi tilanne taitaa nyt olla selvenemään päin!

Olen rauhoitellut tietokoneongelman vuoksi kuumennutta mieltäni kenkä- ja käsilaukkuostoksilla. Kun silmänsä sulkee, niin jo luomien takana vilistää kaiken värisiä ja kaiken kokoisia laukkuja. Kaikenkarvaiset korkokengät tanssivat nekin levotonta polskaa pään sisällä. Päädyin ostamaan itselleni ihanat hopeiset kengät huikaisevan korkealla korolla ja samaa väriä olevan häpeämättömän koristeellisen laukun.

Atwood-kausi jatkuu

Pidän nenäni edelleen kiinni Atwoodin mainioissa romaaneissa. Rouva Oraakkelin luin jo ja nyt on Kissansilmä menossa. Atwood osaa kuvata tyttöjen välistä ystävyyttä tuskallisen selvästi ja rehellisesti. Missä ystävyys loppuu ja kiusaaminen alkaa? Miksi ihmiset päätyvät satuttamaan niitä, joista eniten pitävät? Miksi tunteet – ystävyys ja rakkaus – eivät voi olla puhtaita, vaan niihin on aina sekoittunut jotain vaikeammin määriteltäviä piirteitä. Usein niitä ei itsekään halua katsoa suoraan, koska niin tehdessään voisi joutua myöntämään itsessään sellaisia puolia, jotka eivät ole ihmiselle kunniaksi.

Alessa vaeltaminen

Kuvittelin säästyneeni alennusmyyntien kiusaukselta ja ehdin jo onnitella itseäni. Liian aikaisin! Tänään nimittäin sitten tulikin ostettua liiankin kanssa. Lähinnä investoimme yöasuihin, mutta kaikenlaista muutakin tuli ostoskoriin. Minulla ei sinänsä ole mitään yöasuja vastaan – pyjamaa parempaa ei olekaan – mutta lähinnä harmittaa tuo lähteminen mukaan Tapahtumaan, laumaan liittyminen ja alessa vaeltaminen.

Alemyynneissä kulkevan ihmisen suu on hiukkasen raollaan, kasvot joko kalpeat väsymyksestä tai sitten hikisen punoittavat. Silmät ovat teevadin kokoiset ja ahmivat itseensä kaiken tarjolla olevan. Erikoisesti katse löytää oranssit alennetuista hinnoista kertovat laput. Kukapa haluaisi vastata tätä kuvausta?

Hrustsovin unelmat

Itänaapurimme entinen johtaja haaveili nuoruudessaan insinöörin urasta. Insinööriys teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän suositteli samaa uraa myös lapsilleen ja lastensa lapsille. Eräs heistä otti puheet kuuleviin korviinsa ja kunnostautui ohjusten kehittelyn parissa. Politiikka vei kuitenkin Hrustsovin mennessään tunnetuin seurauksin.

Millainen maailma olisi, jos Stalin olisi päätynyt suutariksi tai tehdastyöläiseksi, Hitler taidemaalariksi ja Hrustsov insinööriksi? Tai jos Osama bin Laden, koulutettu insinööri hänkin, puuhailisi vain lujuuslaskelmien parissa terroritekojen suunnittelun asemasta? En jaksa uskoa sen parantavan maailmaa. Tapahtumien mekaniikka kuljettaa ihmistä yhtä paljon kuin ihminen pyrkii manipuloimaan sitä. Jos yksi mies ei tee likaista työtä, niin toinen tulee hänen sijalleen sen tekemään.

Suulla suuremmalla

"Mainostaminen on sekoittimen kalinaa sianmuonasangossa", on George Orwell sanonut. Näin sitä itsekin alkaa ajatella alemyyntien alettua. Räikeä lappu ilmoittaa joka tuotteesta olevan 30%, 50% tai 70% hinnasta pois. Ja huutomerkit korostavat tietysti alennuksen suuruutta ja merkityksellisyyttä. Ennen 110 euroa maksanut härveli maksaa nyt "vain" 55 euroa! Ja moni ostaa voitonriemun vallassa*.

Oikeastaan koko tuo kuvitelma säästämisestä on surullinen. Parhaitenhan säästää ostamatta mitään. Ei kukkaro sitä tiedä, että nyt sieltä on mennyt "vain" 55 euroa, kun olisi voinut mennä 110. Tiliotteessa ei missään kohtaa korosteta hymiöillä viidenkympin tai satasen kuluttamista johonkin sellaiseen, joka olisi jossain oloissa voinut maksaa puolet enemmän. Tiliote vain todentaa, että rahaa kuluu. 

Ilman koteihin jaettavia mainoslehtisiä ja kauppojen neonkeltaisia ja kirkuvan oransseja kylttejä (kaikista hinnoista miinus 50%/alen loppurysäys) harva liittyisi alekarjaan. Se on se kuvitelma, usko (melkein) ilmaiseksi saamisesta, joka pitää ostoskeskukset täysinä. 

Joskus tulee ikävä isoisän aikaa sekatavarakauppoineen ja omavaraisine talouksineen. En usko väen koskaan parveilleen sellaisessa sekatavarakaupassa. 

Toinen käsittämätön kaupallinen ilmiö ovat ilotulitteet. Mitä iloa näistä tulitteista oikeastaan on ja kenelle? Hetken näyttää taivas hienolta, mutta se parin sekunnin ilo ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole vaivan eikä rahan arvoinen. 

Muuten olen sitä mieltä, että kaikki kehotukset suojalasien käyttämisestä ovat turhia. Kuin myös luennot alkoholijuomien ja ilotulitteiden yhteensopimattomuudesta. Kaikki median ilotulitusvalistus pitäisi lopettaa tähän paikkaan. Jos joku hölmö oikeasti tahtoo itsensä teloa jollakin naurettavaa nimeä kantavalla räiskehirvityksellä, niin se taitaa olla sen ihmisen ihan oma valinta ja tapahtuu kaikesta valistuksesta huolimatta. 

*) Moni = myös minä, myönnettäköön tämä.