Viime yö oli varsinaisen kauhistuksen aikaa. Menin pahaa aavistamatta alakertaan peseytymään, mutta en päässyt kodinhoitohuonetta pitemmälle. Kaamea, jättimäinen ampiainen yllätti minut! Se ei tyytynyt vain mönkimään lattialla, vaan itse asiassa huomasin sen vasta kun se oli jalkani päällä. Kuulin outoa surinaa ja katsoin alas – siinähän se! Vaadittiin yli-inhimillistä itsehillintää olla kiljumatta, vaikka kaikki vaistot siihen kehottivatkin. Potkin jalkaani kuin sähköiskun saanut, mutta mokoma ei alkuun näyttänyt ollenkaan haluavan jättää minua rauhaan. Olin aivan varma, että se pistää ja minulle tulee tuskien yö. Onneksi ei käynyt niin, vaan sain tokkuraisen hirviön potkituksi pois. Ja menin suoraa tietä yläkertaan herättämään PuoLiskoista. 

PuoLiskoinen on jo tottunut näihin öisiin herätyksiin ja saakin itsensä aina kiitettävän nopeasti toimintakuntoon. Minusta olisi ollut viisainta nuijia mutanttiampiainen sanomalehdellä tuonpuoleiseen, mutta PuoLiskoinen on helläsydäminen. Hänellä on oma metodinsa näitä tilanteita varten: tulitikkuaskista tikut pois, ampiainen tilalle ja lempeä kuljetus ulko-ovelle ja vapauteen. En tajua miksi hän vaivautuu. Luultavasti sama ampiainen yrittää tulla meille toistamiseen. Tai sitten se pesii ullakolle tai muuten vain talomme lähiympäristöön, eli sitä saa jatkossakin pelätä.

Pörriäispelko yhdistää vanhempaa siskoani ja minua. En ole varma omani alkuperästä, mutta yksi raastava lapsuusmuisto minulla on. Olimme kesäpaikassamme ja minä muutaman vuoden ikäinen menin kukkapenkkejä ihailemaan. Siellä oli juuri tällainen mehiläinen, ampiainen, kimalainen – mikä lie. Kumarruin lähelle ja katsoin. Se näytti pehmeältä, pörröiseltä ja ystävälliseltä. Se oli ihme. Ojensin etusormeani ihan vain silittääkseni otuksen pehmoista vartaloa ja supisin sille samaan aikaan jotain rauhoittavaa. Se pisti. Vieläkin muistan sen loukkaantumisen tunteen, vaikka tästä on jo yli 30 vuotta aikaa. Tarkoitin hyvää, mutta minua satutettiin. Halusin silittää, mutta minua pistettiin. Ihmetys ja ilo päättyi itkuun. Varsinainen kreikkalainen tragedia itäsuomalaisessa miljöössä.