Olimme tänään PuoLiskoisen kanssa viettämässä syksylauantaita perinteiseen tapaan. Perinteinen tapa tarkoittaa auki olevia kirjastoja ja pakkoa lähteä kohtuullisen ajoissa liikenteeseen.
Ilmat ovat jo viilenneet ja takkeja tarvitsimme molemmat. PuoLiskoinen on löytänyt sisäisen fashionistansa ja luonnehti pari viikkoa sitten ostamaani takkia Nuuskamuikkusen takiksi. (Kts. kuva 1.9. postauksessa.) Kieltämättä tiettyjä yhtäläisyyksiä on.
Menimme Raision kirjastoon ja lainasin Jayne Anne Phillipsin romaanin Kiuru ja termiitti. Takakansi kuvailee kirjaa mystiseksi, mutta ei siirappiseksi. Tarkoittaakohan se, että arvostelijan mielestä mystinen on yhtä kuin siirappinen, paitsi poikkeustapauksissa? Toinen arvostelu kuvaa kirjaa ihmeelliseksi ja sädehtiväksi. Ihmeellinen se voi olla – en ole vielä aloittanut, joten en osaa ottaa kantaa – mutta se ei säteile ainakaan silmin nähtävällä tavalla.
Öisen tarmonpuuskan makeat hedelmät
Viime yönä sain tarpeekseni alakerran kirjahyllystämme. Kiukunsekaisella tarmolla kävin käsiksi kauhistukseen ja perkasin siitä kolme täyttä muovikassillista kirjoja pois. Minusta on älytöntä, että meillä on tähän asti saattanut hyllyssä olla samaa kirjaa useampi kappale! Sellaiset ylimääräiset tilanviejät poistin armotta, kuin myös erheiksi osoittautuneet ostokset.
Olen jo pitkään ajatellut, ettei kirjaa kannata ostaa vain yhden lukukerran vuoksi. Jos se taas on sellaista käsissä kuluvaa laatua, rakas ja usein luettu, niin silloin on olemassa peruste ostaa. Jatkossa on noudatettava tätä periaatetta, ettei tilanne karkaa käsistä.
Veimme kirjat Raision Kirja-Kissaan ja lähdimme pois 70 euroa rikkaampina. Olin ensin todella ällikällä lyöty siitä rahan määrästä – olin itse odottanut paljon vähemmän – mutta PuoLiskoinen järkevästi totesi kirjoja olleen niin paljon, että enemmänkin mammonaa olisi voinut saada. Olin kuitenkin jo siinä pisteessä, että olisin voinut pian olla valmis itse maksamaan päästäkseni eroon tila-ahmateista. Näin on hyvä.
Ansku – 12:32, Sunnuntaina 6. Syyskuuta 2009.:
Vautsi… raaka ratkaisu luopua isosta kasasta kirjoja! Toki voisin itsekin myydä sellaiset, joita sattuu olemaan useampi kappale. Mutta en tiedä pystyisinkö luopumaan ainokaisista, vaikka ne olisivat olleet kuinka huonoja… Haaveissa on vielä jonain päivänä saada kirjastohuone – suorastaan lukusali; siellä joka seinä olisi pelkkää kirjahyllyä, ja hyllyt tietysti notkollaan kirjoja joka aihepiiristä!
Ninni – 14:58, Sunnuntaina 6. Syyskuuta 2009.:
Ei se oikeastaan niin pahalta tuntunut.. Koska tosiaan ne, joista luovuin, olivat ihan meille sopimattomia. Meille on kertynyt kaikenlaista.. esimerkiksi kirjakerhoista on joskus tullut kirjoja, joita emme ole muistaneet peruuttaa. 🙁 Ne ovat usein täyttä roskaa. Sellaisista hankkiutuu mielellään eroon.
Niin se vain on, että kaikki tila on rajallista. 🙁 Mekin muuttaessamme luulimme, että alakerrassa kirjatilaa riittää, mutta ei kestänyt oikeastaan kauaakaan kun se tila oli loppunut.