Liian monet häät

Neljät häät ja yhdet hautajaiset on elokuva, josta Kuuluu Pitää. Yritin katsoa sitä, oikein todella yritin, mutta sorruin pikakelaukseen. Tylsempää ja puisevampaa tekelettä on vaikea kuvitella. Kolmikymppistä poikamiestä esittävän Hugh Grantin teinipoikamainen sönkkäys ja änkyttely ei ole söpöä vaan lähinnä tuskastuttavaa.

Melkein kaksituntinen elokuva etenee verkkaisesti kirkkokohtauksesta toiseen. Kaikkein kuluneimmat häävitsit ovat ahkerassa käytössä: sormukset hukannut bestman, sanoissaan sekoileva pappi, omituiset pöytäpuheet, ylipukeutuneet kermakakkumorsiamet. Suuri osa huumorista rakentuu myös sen varaan, että Grantin esittämä "ikuinen häävieras" on aina vähällä myöhästyä ystäviensä häistä. Kolmekymppisenä hän ei ole vielä oppinut pitämään herätyskelloa käden ulottumattomissa varmistaakseen heräämisensä.

Kai vika on sitten minussa, koska Neljät häät on virallisesti Hauska Elokuva ja kuten sanottua siitä Kuuluu Pitää. Itse kuitenkin kiitän Luojaa (ja vähän insinöörejäkin) kaukosäätimen pikakelausnappulasta.

Kärsittyäni liian monista häistä ja turhan harvinaisista hautajaisista siirryin kirjojen pariin. Luin Hadley Freemanin kirjan Käsilaukun syvin olemus. Freeman on lontoolaistunut amerikkalainen, jonka kirjoituksia on nähty esimerkiksi Ellessä, Voguessa ja Guardianissa. Kirja on kevyt ja huumorintajuinen läpiluotaus muodin oikuista. Mitä aurinkolasit kertovat kantajastaan ja miksi naiset haluavat ostaa aina vain uusia käsilaukkuja? Tällaisiin kysymyksiin Freeman vastaa lystikkäällä tavalla. Tämä kirja on varmasti parhaimmillaan kesälomakirjana, mukana rannalla tai lomamatkalla. Mitään hegeliä tai wittgensteinia se ei ole, mutta omassa kategoriassaan kelpo luettavaa. Loppua kohti vaatteiden, asusteiden ja tyyliasioiden vatvominen alkaa jo hiukan puuduttaa.