Pelkäsin hieman syksyn ensimmäistä balettituntia. Kun on istunut koko kesän vain paikallaan itseään säälittelemässä, niin selvähän se on, että ajatus lihasten käyttämisestä hirvittää. Eikä suotta!

Tangossa ei koskaan saisi "roikkua". Mitä tahansa liikettä ihmispolo tahkoaakin, niin lihasvoiman pitäisi tehdä työ. Tangosta ei ole tarkoitus hakea voimaa, mutta tulihan sitäkin tehtyä. Oikein tunsi kuinka kyljet fuskasivat, ei niissä ollut pitoa nimeksikään. Tanko kitisi ja protestoi kesäkunnossa olevien aikuisballeriinojen kiskoessa sitä. Onneksi ei sentään irronnut. 

Opettaja vakuutteli lonkankoukistajalihasten sun muiden "löytyvän" uudestaan tässä muutaman viikon sisällä, mutta minusta oikeasti tuntui siltä, kuin ne olisivat pakanneet laukkunsa ja poistuneet pysyvästi ruumiistani. Huh!

Kirjallisia lohdukkeita

Luin aamusta Tove Janssonin Tarinoita Muumilaaksosta. Ihanaa luettavaa. Olen nyt siinä kertomuksessa pyrstötähdestä, siinä missä Muumipeikko tapaa ensimmäisen kerran Niiskuneidin. Taikalaatikon muumisarjassa ei juurikaan korosteta sitä tosiasiaa, että niiskut vaihtavat väriä mielialansa mukaan. Ja että ne ovat kauttaaltaan hennon karvan peitossa.

Kävimme ennen balettia PuoLiskoisen kanssa sekä Mynämäen että Raision kirjastoissa nyt, kun kirjastot ovat taas auki lauantaisinkin. Löysin paljon hyvää luettavaa. Löydöistä suurenmoisimpia olivat Afrahat Persialaisen Viisaan Uskon monet värit. Kirjassa tämä itäisen teologian kirkas tähti käy läpi kolminaisuusoppia, kristinuskon perusteita ja askeettielämää. Kirjoittaja eli elämäänsä 200-300 -lukujen vaihteessa, mutta hänen kirjoittamansa asiat ovat yhä hyvin ajankohtaisia tänäänkin. Ja avaavat ikkunan varhaiskristilliseen tapaan nähdä ja kokea maailma. 

Lainasin myös Tapio Puolimatkan Usko, tiede ja Raamattu – nimi puhuu puolestaan. Jutta Zilliacusta tuli otettua myös ja pari ballerinojen elämänkertaa. Romaanipuolta edustivat Ian McEwanin Ikuinen rakkaus ja Sovitus.