Kaksi eri maailmaa

Vietimme hävyttömän laiskan lauantain. Jopa kirjastot jäivät väliin, koska nukkuminen ja sitä seurannut vaateostosrieha veivät mennessään. Olin vaatekaupassa kuin hypnoosissa, talven nälkiinnyttämä värien ahmatti. On kuin olisi ollut puoli vuotta ilman ruokaa ja nyt pääsisi runsaiden lihapatojen ääreen! Tällaisen vaikutuksen on minuun tehnyt tämä kylmääkin kylmempi talvi ja ankeat, paksut talvivaatteet!

Yhden asian unohdin kuitenkin autuaasti, nimittäin käsilaukun! Tekisi mieleni jotain kaunista laukkua, jotain pientä silmäniloa ja kevätmielen kohottajaa. Ehkä sitten ensi kerralla?

PuoLiskoinenkin intoutui hankkimaan täydennystä vaatevarastoon. En tiedä oliko se hänen puoleltaan ihan puhtaasti omasta, vapaasta tahdosta syntynyt päätös, vai onko minun toistuva asiasta muistuttaminen (rumasti sanottuna jankutus) vaikuttanut asiaan?

Miesten ja naisten vaatekaupat ovat kaksi eri maailmaa. Tämä vanha totuus oli mahdollista todeta taas tänäänkin. Miesten kaupat ovat järjestykselle ja johdonmukaisuudelle omistettuja temppeleitä: yhdessä pömpelissä ovat pukupaidat, siististi päällekäin pinottuina ja kokojen mukaan, toinen rekki on omistettu pikkutakeille, kolmannessa pisteessä ovat neuleet. Jo ovelta näkee selvästi mitä missäkin on. Käytävät ovat leveitä ja kaupassa on helppo suunnistaa. Myyjät rientävät heti tarjoamaan apuaan: vaateostoksiin haluton asiakas voi niin tahtoessaan vain ladella listan tarvitsemistaan ruumiin verhoista ja myyjä loihtii ne esille tuossa tuokiossa. 

Naisten vaatekaupat ovat kirpputoreja ja itämaisia basaareja. Vaatteet ovat usein sikinsokin suloisessa sekamelskassa. Pikeepaidan vierestä voi tehdä yllättävän hamelöydön ja alennustakkeja katsellessa katse kuin sattumalta osuu myös hintaviin paljettipaitoihin. Koko idea on siinä, ettei hakemaansa löydä helposti ja nopeasti – pitää selata vaatetankoja, hakea katseella, ihmetellä ja käydä läpi paljon vaatteita. Silloin ihminen on altis heräteostoksille: sitä lähtee ostamaan sukkahousuja, mutta näkee matkan varrella niin kivan kevättakin ja mukavan kepeän puuvillaneuleen, että ne tulee myös vietyä kassalle. Miehen mokoma sekamelska ja vaatekarnevaali saisi kääntymään 180 astetta jo heti kaupan ovella.

1 comments

  1. Ninni says:

    Famu falsetissa – 21:38, Sunnuntaina 28. Maaliskuuta 2010.:
    Lankesin juuri ostamaan kevättakin. Tosiasiahan on, että jollei sitä mistä pitää osta silloin, kun sen näkee, katuu.

    Ninni – 21:41, Sunnuntaina 28. Maaliskuuta 2010.:
    Tuo on niin totta! Itsellänikin nyt katumus vaivaa, kun en jokunen kuukausi sitten ostanut vaatekappaletta, jota himosin. 🙁 Nyt ei niitä enää ole.. Tästä lähtien en enää sellaista erehdystä tee!

    Kevättakki on aina perusteltu ja hyvä hankinta. Jostakin luin, että takkeihin kannattaa satsata. Ne ovat aika suuren osan ajasta käytössä täällä Suomen ilmastossa ja siten aina näkyvillä.

    Janne B. – 23:23, Sunnuntaina 28. Maaliskuuta 2010.:
    Eikös tuo jankutus ole vain asioiden kertaamista… 😀
    Onnea vielä vaatelöydöistä, piristää kummasti ja konkretisoituu se vielä paremmin, ettei talvi ole ikuinen.

    On muuten aivan totta tuo naisten ja miesten vaatekauppojen ero!

    Ninni – 14:16, Maanantaina 29. Maaliskuuta 2010.:
    Olet niin oikeassa, kertaamistahan se on vain.. 🙂 Tuo täytyykin jatkossa muistaa!

    Ansku – 19:46, Tiistaina 30. Maaliskuuta 2010.:
    Vaan minäpäs löysin sen laukun, ihan täydellisyyttä hipovan! Tummaa punaista tekonahkaa, reilunkokoinen (minun käsveskaani täytyy mahtua puoli elämää) ja alennuksesta – 6,50 euroa! Pidin sitä pari päivää keittiön pöydällä ihan vaan voidakseni tuijotella…

    Olen siitä erikoinen naisshoppailija, että juuri tuo sekamelska ja ryysis saa minut pahalle tuulelle. Ehkä juuri siksi tilaan mieluiten netistä/postimyynnistä, tai teen itse. Poikkeustilanteitakin tietysti on. 🙂

    Ja meidän isäntä viihtyy kyllä vaateostoksilla – nimittäin silloin, kun hänelle ITSELLEEN ollaan etsimässä jotain! Vaan odotapas, jos minä haluaisin kauppareissulla katsella hepeneitä; silloin tulee miehelle kiire…

    Ninni – 0:42, Keskiviikkona 31. Maaliskuuta 2010.:
    Äh, kateus iskee! Kaikki muut tuntuvat nyt tekevän kaikki löydöt! Onnittelut silti täydellisestä laukusta. On siinä syytä iloita.

    Muuten: minäkään en arvosta tätä naistenvaateliikkeiden basaarimaisuutta ja sekavuutta. Sietäisin sitä kyllä omasta puolestani, mutta jos tarkoitus on vain NOPEASTI vilkaista vaatteita (mukana kärsimätön mies), niin eihän se noissa kaupoissa onnistu.

Kommentointi on suljettu.