Tämä joulu on ollut kaikin puolin onnistunut, mutta Tuho on samanaikaisesti hiipinyt ihan kannoilla – kaikki olisi voinut helposti mennä suhkuksikin, vaan eipä mennyt.

23.12. aloitin kalkkunan marinoimisen, ja onneksi kaadoin marinointiviiniä tilkan lasin pohjalle maistaakseni – se onneton punaviini olikin mennyt etikaksi! Sopii vain kysyä millainen olisi kalkkuna maultaan ollut, jos en olisi huomannut. Ei muuta kuin puli-puli-puli, viini pullosta viemäriin, ja uusi auki. Se olikin kaikin puolin kelvollista. Piparkakkujenkin kanssa oli vähällä käydä niin, että olisivat voineet unohtua uuniin. Kuten sanottu, Tuho tuntui häälyvän lähellä, mutta niinhän se aina tekee. Onnistumisen ja epäonnistumisen välissä oleva raja on kapea, oikeastaan se on vain viiva, joka on hyvin helppo ylittää.

Ainoa varsinainen epäonnistuminen, tai pettymys, sattui joulukukkien kanssa. Me olemme hyasinttien ystäviä, ja niitä on meillä joka joulu. Mutta nytpä kävi niin, etteivät mokomat auenneet ollenkaan. Aukeneminen ja kuivuminen tuntuivat tapahtuvan samanaikaisesti. Kaiken elävän – kasvien, eläinten, ihmisten – kanssa toimiessa mukana on aina ennustamattomuuden elementti.

Kynttilät ovat luoneet loistettaan ja Bachin Jouluoratorio on soinut. Lahjoja on annettu ja saatu.