Jouluaatto on noin tunnin ikäinen. Valvon – olo on fyysisesti väsynyt, mutta henkisesti tyyni ja tyytyväinen. Kaikki on kunnossa: on leivottu niin, että jauhot pöllysivät, on tuotu kuusi sisään ja koristeltu se, on kuunneltu Es ist ein Rose entsprungen.

Leivontaurakka alkoi piparkakuista, jatkui täytekakulla, eteni maustekakun kautta korvapuusteihin ja rahkapulliin. Tiskikone on protestoinut suururakkaa vastaan jurisemalla kuin betonimylly. Onneksi se on silti tehtävänsä hoitanut.

Hyasintit pysyttelevät itsepäisesti nuppuvaiheessa.

Kuuntelin Ylen Ykköstä tänään leivonnan lomassa. Tuli jumalanpalvelusta kaksin kappalein, oli luterilaista ja ortodoksista. Luterilainen naispastori kehotti meitä rukoilemaan yksin olevien vanhusten puolesta. Yksin oleminen on siis aina onnetonta, eikä koskaan itse valittua. Jos vanhus erehtyisi uskottelemaan olevansa mieluiten yksin, niin siitä ei kai pitäisi piitata, vaan raahata seniori vaikka väkisin joulupöytään. Missä iässä ihminen joutuu luopumaan aikuisen oikeudesta juhlia ja elää omalla tavallaan?