Entisessä asuinpaikassani pidin kutrit lyhyinä. Se vaati kuukausittain toistuvaa vierailua kampaamoon. Todella lyhyt mallihan on siitä työläs, että se kasvaa ulos ihan muutamassa viikossa. Minulle muodostui hyvä ja luottamuksellinen suhde kampaajaan. Loin myös suhteen luettavana oleviin naistenlehtiin, ynnä muihin kampaamon asiakaspöydän kirjallisiin tuotoksiin. Aloin huomata merkillisiä asioita: tietämykseni esimerkiksi Jere Karalahdesta ja hänen naissuhteidensa kiemuroista lisääntyi sadalla prosentilla. Ennen lyhyiden hiusten valtakautta en edes tiennyt, kuka Jere Karalahti on, saati että olisin osannut sanoa halaistua sanaa hänen rakkauselämästään.

Sitten tuli muutto, vai pitäisikö sanoa Muutto, Muuttojen Muutto. Asuessamme hetken Helsingissä tutustuin Helsinki-lisään. Se on se ylimääräinen euromäärä, jonka pääkaupungin asukki saa maksaa palveluista verrattuna maalaisserkkuihin. Kampaamossa se tarkoitti aiemmin 20+ euroa maksaneen hiustenleikkauksen äkkiä kallistuneen 40+ euroon. Yllätyksekseni huomasin Helsinki-lisän olevan käytössä myös Tuusulan kunnassa.

Alkoi hiusten kasvattamisen aika. Nyt äskettäin kampaamoon menin, oltuani ilman leikkausta puoli vuotta. Karalahti ja kumppanit eivät enää kuulu tietovarastooni, ja hiukset valuvat pitkälle selkään. Kampaaja kysyi, aionko vielä paljonkin kasvattaa. Minä sanoin, etten vielä ole päättänyt.

Olen huomannut pitkien hiusten olevan tavallaan lyhyitä helpommat. Pitkät voi tarvittaessa kiepauttaa nutturalle, ja siinä kuluu murto-osa siitä ajasta, jonka lyhyen kampauksen asetteluun menee – paradoksaalista, mutta totta. Pitkiä hiuksia nutturalle rullaillessani tunnen syvällistä yhteyttä kaikkiin menneisiin naispolviin, jotka ovat tehneet samoin. Esiäidit peiliensä ääressä, kynttilänvalossa ja valossa nousevan auringon. Käärimässä, taittelemassa, sukimassa, ja pyörittämässä hiuksia, vuodesta toiseen ja vuosisadasta toiseen. Ajatus hiusten leikkaamisesta lyhyiksi viimeistään 40-vuotiaana on sittenkin aika nuori. Pitkien hiusten hallintaan liittyy kokonainen naisviisauden ehtymätön lähde, konstien ja kikkojen loppumaton varasto. Yhdistän mielessäni nuo nutturapäät arvokkaaseen vanhenemiseen ja naisellisuuteen.