Avainsana: uutisahdistus

Muinainen murha

Kainin kirous on vaivannut ihmiskuntaa jo silloin, kun koko ihmiskunnan käsite oli tulkinnanvarainen. Tutkijat ovat saaneet selville esivanhempamme veriteon: Neanderthalin ihmisparka on surmattu käyttäen kehittyneemmän mallin keihästä. Surmatyö tapahtui jossain nykyisen Irakin alueella noin 50-75 000 vuotta sitten. Onhan siitä tietysti aikaa, mutta murha ei vanhene koskaan?

Uhri oli noin 40-50-vuotias mies. Ja muuten luulisin – vaikkei sitä suoraan sanota – että rikoksen tekijäkin on mies. Miehet ovat väkivaltaisia, he ovat olleet väkivaltaisia ja kaikesta päätellen tulevat olemaan väkivaltaisia. M.O.T. Sen – tietysti muiden mukavampien asioiden ohella – se testosteroni tekee.

Tutkijat eivät kuitenkaan tahdo antaa meille vaikutelmaa esivanhempiemme perinpohjaisesta kelvottomuudesta. Mistään neanderthalien massamurhasta ei nimittäin voi puhua. Kuitenkin toinenkin vastaavanlainen tapaus on tiedossa – menneisyytemme ja kahden lajin kohtaaminen saattoi olla melko väkivaltainen tapahtuma. Modernin ihmisen aseteknologinen osaaminen oli jo tuossa vaiheessa neanderthalien taidot ylittävää, joten se jo syyllisen paljastaa.

Huoleton kuin taivaan lintu

Sellainen tahtoisin minäkin olla. Mutta se on vaikeaa – se tehdään vaikeaksi. Sikainfluenssasta rummutetaan mediassa ja parhaillaan televisio tarjoaa tuomiopäivän profetioita ruokakriisistä, joka saattaa tulevaisuudessa tulla.

Tahdon sulkea nuo huolet pois. Mitään en sille voi, jos vedän voittoarvan sikainfluenssa-arpajaisissa, enkä voi estää ruokakriisiäkään. Tahdon elää tässä hetkessä, juuri tässä kun sormeni naputtelee näitä sanoja verkkojen verkkoon.

Meidän ihmisten kirous on se, että murehdimme itsemme ulkopuolisia asioita, sellaisia joihin emme voi vaikuttaa. Epiktetos sen jo aikanaan sanoi, että emme voi vaikuttaa ulkopuoliseen maailmaan, tai meitä kohtaaviin sairauksiin/menetyksiin/onnettomuuksiin. Voimme ainoastaan vaikuttaa omaan asennoitumiseemme niitä kohtaan. Niin tahdon uskoa minäkin. 

Hyvästi ylipaino, tervetuloa nälkäkuuri?

Mallivartalo taitaa olla pian yhä useammalla ihmisellä, tosin uutisesta ei kannata iloita. YK:n ympäristöohjelma UNEP arvioi maailman ruoantuotannon saattavan vähentyä 25% vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa kahdella miljardilla. Eli toisin sanottuna luvassa on erittäin huonoja hetkiä meille kaikille.

Syy ruoantuotannon heikkenemiseen on ilmastonmuutoksen, viljelysmaan pilaantumisen, erilaisten loiseläinten lisääntymisen ja makean veden vähyyden. Eli toisin sanottuna nälkäkuurin ihmiselle aiheuttaa ihminen itse.

Meillä voi olla monia ongelmia, mutta yksi on ylitse muiden: meitä on liikaa. Ikävä kyllä juuri tälle ongelmalle ei loppua näy. Lisäännymme kuin viimeistä päivää ja seurauksena on pakkopaasto, sotia, levottomuuksia ja yhteiskuntien epävakautta.

Tämä uutinen synkensi mielialaani viime yönä. Mutta ihminen on aikamoinen kapistus: epämiellyttävät tosiasiatkin unohtuvat päivänvalossa, kevättalven auringonvalossa erityisesti. PuoLiskoinen on ollut kiltti hankkiessaan minulle yllätyksenä Piukat paikat-DVD:n ja suuren paaston alku ensi viikolla enteilee jo lupausta pääsiäisestä.

Uutiseton maailma

Muistan järkyttäneeni lähipiiriäni syvästi joskus 90-luvulla viettämällä monta vuotta ilman sanomalehteä. Lopulta paine perhepiirissä kasvoi niin suureksi, että isäni tilasi lehden meille. Ja olihan se tietysti mukavaakin, vaikka paperiroskaa kertyikin huimat määrät.

Sanomalehti kai vain on pakollinen, jos mielii käydä Normaalista Kunnon Ihmisestä kotomaassa. Sanomalehdetön on potentiaalinen syrjäytyjä, omituinen friikki, eikä hänellä ole kiinnostusta Maailman Tapahtumiin. Sanomalehti kuuluu selata läpi aamiaista syödessä ja viis siitä, vaikka lehden muoto tekee lukemisesta sietämättömän vaikean koettelemuksen.

Nykyisin uutisia ei voi paeta tulipa taloon lehti tai ei. Telkkari ja radio ystävällisesti informoivat meitä tunneittain maailman tapahtumista. Sitten on internet: lukematon määrä uutissivustoja, joista omat uutismakupalat voi poimia reaaliajassa.

Olen alkanut ajatella olleeni 90-luvulla viisaampi kuin arvasinkaan. Haluanko tietää Somaliassa kivitetystä 13-vuotiaasta tytöstä? Mitä konkreettista voin tehdä tuon tytön hyväksi? En yhtään mitään. Enkä voi ratkaista Lähi-Idän kriisiä. Yhdysvaltain presidentinvaalissa minulla ei ole äänioikeutta – monista muista suomalaisista tosin voisi luulla, että heillä kyllä on, siksi kiivasta keskustelua tästäkin vaalista meillä käydään.

Uutiseton maailma ei ole ollenkaan huonompi juttu. Ei ainakaan, jos niin kutsutut uutiset ovat sellaista nonsenseä kuin täällä meillä. Miksi ihmeessä joku "raju puukotus" ansaitsee uutisen nimen? Tai se, että paikkakunta X:ssä on lapsiperheen talo tulessa. Mitä ihmeen uutisarvoa tällaisilla jutuilla on?

Millainen puukotus muuten ei ole raju? Miksi on olennaista jos lapsiperheen talo on tulessa. Eikö uutiskynnys ylittyisi, jos talossa asuisi vaikka kaksi vanhusta?