.. annanpäivän aikuista, totesivat ihmiset Lammilla muinoin. Tänä päivänä pitäisi myös leipoa ja valmistaa olutta – jouluun on enää noin kahden viikon matka. Taivallamme sen harmaassa aika-avaruudessa, tila-ajassa, aikatilassa. Aurinko ei ole oppaanamme. Se on kai väsynyt virkaansa ja pitää lomaa.

Pelkopyramidi

Piirsin aikani kuluksi tällaisen pelkopyramidin. Se on tapa jäsentää itselle ja muille näitä minun pelkojani ja kammotuksiani. Kun katson tekelettä kriittisin silmin, niin se näyttää enemmän pelkopashalta kuin pyramidilta: kovin on pehmoiset kulmat. Mutta ajatushan on se tärkein!

Pyramidin huipulla ovat kaikkein vaikeimmin käsiteltävät pelot. Ne kammottavat oikeasti todella paljon, eikä niistä ole helppoa puhuakaan. Nykymaailmassa leimautuu äkkiä hulluksi, jos 1) tunnustaa uskovansa Saatanaan ja 2) kertoo pelkäävänsä Saatanan mahtia, riivatuksi tulemista, ja niin poispäin. Minä nyt kuitenkin pelkään.

Välikerroksessa ovat pelot, jotka pystyn hiukan paremmin pitämään kurissa. Mutta toki nämäkin valvottavat yöllä. Oikeastaan avaruuteen ja maailman tuhoon liittyvät pelot äityvät joskus niin pahoiksi, että ne ovat melkein ylimmän kerroksen asukkeja.. Nämä avaruuskammotuksetkin ovat sellaisia, ettei niistä viitsi puhua. Ihmisillä on raivostuttava tapa mitätöidä ne ja vähätellä niitä. Se on minun vinkkelistäni typerää: olenko ainoa, joka seuraa ajattelussaan David Humen jalanjäljissä: auringon nouseminen tänään ei ole mikään takuu huomisesta auringonnoususta!

Kolmas taso on arkisten pelkojen paikka. Näitä en murehdi suuresti, kunhan nyt käyvät joskus mielessä. Jokainen varmaan ajattelee joskus syövän mahdollisuutta? Näkökyvyn menetys on minun murheitani: se pilaisi päivän oikein kunnolla, koska olen intohimoinen lukija.