Avainsana: paketointi

by Ninni

K niin kuin kirjasto

Olinpa tänään mielenkiintoisessa kirjallisuuspiirissä. Paikkana oli Mynämäen kirjasto, kuten tavallista. Käsittelyssä Hannu Mäkelän L. Onervaa luotaava teos Onnen maa. Hannu Mäkelä ynnä entinen vaimonsa Anna Kortelainen ovat tehneet suuria palveluksia Suomen Onerva-faneille: kirjoillaan* he ovat nostaneet L.Onervaa esiin siitä unohduksen hämärästä, johon runoilijan on helppo vajota.

Kirjallisuuspiirin päätteeksi lainasin vinon pinon sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Pääsin käsiksi Finlandia-ehdokkaaseen, J.P. Koskisen romaaniin Ystäväni Rasputin. Olen jo puolessa välissä, joten voin sanoa kirjaa kiinnostavaksi. Tiedollisista detaljeista se taitaa olla paljon velkaa Radzinskin Rasputin-opukselle?

Lainasin myös Erik Heinrichsin Mannerheim Suomen kohtaloissa osat I ja II. Tuoreempaa sota-aiheista kirjallisuutta edustaa Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen.

P niin kuin paketointi

On taas se aika vuodesta, kun kömpelöinkin varustautuu saksin, lahjapaperein ja naruin: joululahjat on saatava paketoitua, vaikka lopputulos ei silmää miellyttäisi. Tätä olen nyt itsekin puuhaillut. Jaan urakan useamman illan osalle, niin en ahdistu tai hosu. Sen verran oma kätten jälki masentaa, että taidan värvätä PuoLiskoisen paketoimaan kodin ulkopuolelle lähtevät paketit.

 

*) Hannu Mäkelän Nalle ja Moppe, ja Anna Kortelaisen Naisen tie.

by Ninni

Veitsen alla

Luinpa tällaisenkin uutisen: Tampereen yliopistollinen keskussairaala seuraa amerikkalaisissa jalanjäljissä aloittamalla lihavuuskirurgian. Voi hyvää päivää! Tämä oli tosin odotettavissakin. Televisiosta on tuskin muuta dokumenttia tullutkaan kuin näitä leikkaukseen valmistautuvia tai leikkauksessa olleita, jotka kertovat kokemuksistaan. Oikeastaan on merkillistä sijoittaa juuri tähän joulunalusaikaan niin monia asiasta kertovia ohjelmia. Yritetäänkö tällä nyt viestiä jotain, kehottaa kansalaisia pienempään piparkakunkulutukseen?  

Minä en käsitä ihmisiä, jotka hakeutuvat leikeltäväksi ilman selkeää tarvetta. Ylipaino ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole mikään yleispätevä hyvä syy. Erityisesti surettavat nämä televisiossa olleet teini-ikäiset, jotka ovat leikkauksesta niin tohkeissaan. Jos alaikäinen on tuossa pisteessä, niin mikään leikkaus tuskin tulee pysyvällä tavalla poistamaan hänen ongelmiaan. 

Lienee aikamme ilmiöitä tämäkin, että kaikki mahdollinen pyritään joko lääkitsemään tai leikkaamaan pois. Ratkaisut (jotka jäävät pakostakin lyhytkestoisiksi) tuodaan passiivisena pysyttelevälle ihmiselle hänen ulkopuoleltaan. 

Kohteliaisuus

Sain paketoitua eilen muutaman lahjuksen lisää. PuoLiskoinen katseli niitä ja sanoi taidoissani tapahtuneen selvää kehitystä. Olin tietysti valtavan mielissäni. Vaikka voihan olla, että PuoLiskoinen sanoi sen pelkkää kiltteyttään. Kieltämättä itsestänikin pari pakettia onnistui melkein yli odotusten. Pakettinarujen kihartamiseen kirjeveitsi on maailman paras väline, sen olen tullut huomaamaan.

Mietin joskus vaikeuttaako vasenkätisyyteni tuota kiharruspuuhaa.

Pakettikortit askartelen itse. Yleensä teen niistä tummanpunaisia ("joulunpunaisia!") sydämiä.

by Ninni

Yksi lahja paketissa

Olen saanut paketoitua (vasta) yhden lahjan. Aina ennen urakan aloittamista olo on toiveikas ja suunnitelmat suuria. Mielessä väikkyy täydellinen paketti. Lopputulos onkin sitten säännöllisesti pettymys. Näin tälläkin kertaa: en käsitä miksi en saa edes neliskanttista tai suorakulmaista lahjapakettia siististi muotoilluksi? Nurkat ovat iankaikkinen ongelma. Ärsyttävät nekin näkemykset, että tekemällä muka oppii. Minulla ainakin on ollut aikaa harjoitella paketoinnin taidetta, mutta ei silti vain suju. Pitäisi varmaan tunkea itsensä avustajaksi näihin kauppojen paketointipisteisiin. Siellä työtä riittää niin paljon, että harjoittelumahdollisuudetkin ovat toista luokkaa kuin kotioloissa. Tosin sinne ei varmaan pääse nurkkien kanssa taisteleva diletantti. 

Jotkut käyttävät hyvällä omallatunnolla näitä kauppojen palveluita, mutta jokin minussa vastustaa niitä. Ne eivät edusta Oikeaa Tapaa. Ne päästävät ihmisen liian helpolla. Ne haiskahtavat pinnaamiselta. Eikä silloin voi valita paperiakaan mieleisekseen. 

Itse se on tehtävä, siitä ei mihinkään pääse. 

Joulukortit ovatkin jo kuorissaan, vain merkit pitää vielä liimata ja sitten viedä koko kasa postiin. Eilen askaroin niiden kanssa pitkään. Tänä jouluna matkaan lähtee 22 korttia.