PuoLiskoinen on kunnostautunut pihan hoidossa. Beigeen pukeutunut tarmonpesä on kaatanut pajuja (tekevät pahaa minulle, allergikolle), pessyt puutarhakalusteita ja leikannut nurmikon. Minäkin olen toki pihalla ihastellut perhosia – näin sinisiiven todella läheltä – ja miehen työn jälkeä.

Suurin osa sunnuntaista on kulunut kuitenkin kiehtovalla aikamatkalla. Lainasin eilen kirjastosta Joka naisen niksikirjan. Halusin katsoa menneisyyteen, vaikka vain 60-luvulle asti.

Joka naisen niksikirja on kokoelma hyvin aikaa kestäneitä vinkkejä ja sitten täysin merkityksensä menettäneitä opastuksia. Tämä Maija Suovan toimittama tietolipas on vuodelta 1966: mikroaaltouuni ei enää ole tieteen huippu ja harvinaisuus, eikä monikaan parsi sukkiaan. Sen sijaan on edelleenkin hyvä tietää, ettei kannata laittaa neilikoita ja ruusuja samaan maljakkoon ja että pahoinvointiin auttaa lasillinen kuumaa vettä.

Jotkut näistä vinkeistä ovat minulle vanhastaan tuttuja. Ne ovat kiertäneet sukupolvelta toiselle, äidiltä tyttärelle. Esimerkiksi risiiniöljyn laittaminen ripsiin ja kulmakarvoihin on yksi tällainen tuttu kauneusvinkki. Meillä se on ollut tiedossa ainakin isoäitini äidin ajoilta. Sen sijaan olen onnekseni säästynyt joiltakin niksikirjan hurjilta hampaidenhoitoneuvoilta: nykyhammaslääkäri itkisi kuullessaan, kuinka naiset ovat turhamaisuussyistä turmelleet hampaidensa kiilteen.

Kirjassa on myös lasten- ja vanhusten hoitoa käsittelevä osionsa. Tässä huomaa selvästi aikojen ja kasvatuskulttuurin muuttumisen. Vasenkätisyyskin pääsee käsiteltävien ongelmien listalle. "Vasenkätisyys, joko todellinen tai luuloteltu, on monen äidin huolena" aloittaa Suova. Vasenkätisyyden merkkejä osoittavan lapsen vanhemmille on hänellä rohkaisun sana tarjottavanaan: "Pikkulapselta on on kohtuutonta vaatia moitteetonta oikeakätisyyttä, koska moni lapsi kykenee erottamaan oikean ja vasemman varmasti vasta kouluiän alkamisvaiheeseen ehdittyään." 

Mutta mitä konkreettista sitten voidaan tehdä ongelman poistamiseksi päiväjärjestyksestä? Suova opastaa: "Varovainen ohjailu oikean käden käyttöön ei yleensä ole pahaksi, mutta selvästi vasenkätisiä ei pakkokeinoinkaan saada oikeakätisiksi." Näiden parantumattomien on parasta antaa jäädä vasenkätisiksi, summaa Suova lopuksi.

Näin siis vuonna 1966, vain kuusi vuotta ennen minun syntymääni. Minä sain onneksi "jäädä vasenkätiseksi", vaikka muistelen kyllä kohdanneeni joitakin vanhan kansan mielipiteitä vasenkätisyyden haitallisuudesta.

"Huomion nälkä" kappaleessa Suova puhuu sellaista asiaa, jonka toivoisi menevän perille myös 2000-luvun kasvattajille, vaan se taitaa olla turha toivo.

Koulukiusaamiseen suhtauduttiin 60-luvulla toisin kuin nykyisin. Nykyaika puhuu nollatoleranssin käyttöön ottamisesta, mutta Suovan neuvot ovat maanläheisempiä. Vanhempien on vältettävä lapsensa pukemista niin, että tämä joutuu silmätikuksi. Lopuksi hän toteaa näin: "Kiusantekijä menettää myös intonsa, jos kiusanteon kohdetta onnistutaan niin paljon auttamaan ja rohkaisemaan, ettei hän enää välitä koko asiasta." Mitä tähän sanoisi Kiusattujen tuki ry.?