Keskiviikko oli Valkoinen. Tällainen päivä voi oikeastaan olla vain maaliskuussa. Talvi kääntymässä vaivalloisesti kevääksi, aamun kylmä vaihtunut päivän sulaksi tieksi ja vetiseksi lumeksi. Valkoinen taivas, valkoinen maa, jo sulavan lumen tuoksu.

Minä ajoin kirjastoon. Oma taivas oli saapunut sinne. Ihme on tapahtunut: Lovely bones on todellakin käännetty suomeksi. Ostin sen joskus kauan sitten ja 2000-luvun kuluessa ehdin jo unohtaa koko opuksen. Nyt se on kuitenkin elokuvateattereissa elokuvana ja yllätys, yllätys: myös suomennettuna romaanina. Romaanin päähenkilö on kuollut jo ennen romaanin alkamista: 14-vuotias Susie Salmon on raiskattu ja tapettu tyttö, jonka taivaselämää – ja perheen selviytymistarinaa – lukija saa todistaa.

Kirjastolainen suositteli minulle Helena Henschenin teosta Rikoksen varjossa. Se kertoo ruotsalaista yhteiskuntaa järkyttäneestä rikoksesta, 1930-luvun tragediasta: poliitikko Hjalmar von Sydowin ja kahden palvelijattaren raa'asta murhasta. Syyllinen on uhrin oma poika, joka amokinsa lumossa tappaa myös vaimonsa ja itsensä. Ja miksi näin?  

Kirjaston väki on eläinrakasta. Lemmikkejä on ollut tai on vähän jokaisella. Lainauksen lomassa on mukavaa vaihtaa eläimellisiä kuulumisia. Muilta eläimellisiltä saa myös hyviä vinkkejä nelijalkaisten hoidossa. Kirjastolaiset taitavat olla enemmänkin kissaihmisiä. Minäkin voisin kai muuten olla, mutta allergia estää.

Lainasin myös Kyllikki Villan Elämän korkean keskipäivän.