Matti Vanhanen on julistanut Jutta Urpilaisen esittämän veroehdotuksen typeräksi. Tässä olisi oiva paikka juupas-eipäs -köydenvedolle, mutta olisiko Vanhanen käyttänyt näitä sanoja miespuolisen puoluejohtajan kohdalla? Yleensä suomalaiset poliitikot puhuvat kieli niin keskellä suuta kuin on inhimillisesti mahdollista. Miksi tässä tapauksessa ei voitu käyttää sitä kuuluisaa neutraalia kieltä ja kuvata Urpilaisen ehdotus mieluummin toimimattomaksi kuin typeräksi?

Urpilaisella on muutenkin edessään pahanlainen uskottavuusongelma. Olen tarkkaillut häntä: hän on tyyliltään nuorekas, puhuu liian nopeasti (suomalaisen poliitikon uskottavuutta parantaa se sellainen sana per minuutti -tyyli ja sekin tuotettuna kärisevällä ukonäänellä) ja hän on nuori nainen. Nämä kolme ominaisuutta vievät tuhoon.

Pelastukseksi uskottavuuskriisiin tarjoan pikaista visiittiä tanttamekkopuotiin, jossa Urpilainen voitaisiin stailata paremmin suomalaiseen makuun sopivaksi naispoliitikoksi. Nuoren naisen statustaan ja ei-niin-ukkomaista ääntään hän ei valitettavasti voi muuttaa. Näiden haittojen kanssa on vain opittava elämään. Nuoruus paranee itsestään, naiseus ei.

Ärhäkkyyteeni löytyy selityskin: luen Simone de Beauvoirin Toista sukupuolta.

Kaaos ja kosmos

Sain Siivouskoettelemuksen hoidettua. Edustan kosmosta kaaoksen voimien vastapainoksi. Takki on tyhjä: en jaksanut tänään lähteä iltakävelyllekään PuoLiskoisen kanssa, vaan mies meni yksin. Otin sen sijaan hyvin ansaitut päiväunet.