PuoLiskoinen sairastaa. Tunnollisena ihmisenä hän on valinnut sairastamisensa ajankohdaksi loman. Suunnitelmat P’Liskoisen syntymäpäivän osalle menivät uusiksi: taitaa päivä kulua potien. Varatut teatteriliput jouduimme myös peruuttamaan, koska 30.12. on ajallisesti niin lähellä, että teatterikäynti vaatisi melkoista ihmeparanemista. Varsinaiseen Juhlaan sairastaminen ei vaikuta, koska siihen on pitempi aika.

Koirien jouluralli ympäri talon pitää miestä myös hereillä. Päiväunet otetaan nelijalkaisten rytmissä, kun väsymys valtaa niiden mielet. Me kaikki neljä emme vain nuku, me myös uneksumme. PuoLiskoinen on nähnyt unia kesämökistä ja toisen koiran vahinkoraskaudesta. Minä unelmoin kummallisista paikoista, jotka ovat sekoituksia oikeista olemassaolevista paikoista ja sitten jostain muusta, mielikuvitusmaisemista kai.

Koirat näkevät unia ja niiden hengityksen rytmi vaihtelee. Joskus niiden suuret korvat värähtelevät herkästi. Tassut hamuavat unen maaperää. Joskus kuuluu pieni vingahdus. Ehkä koirat uneksuvat silloin suuresta taivaisesta chihusta. Se lipittää vettä Otavan kauhasta ja pyyhkäisee tassullaan Kassiopeian kuviot sekaisin. Kuu on sen mielilelu, keltainen pallo. Sen murina kuuluu maan asukkaille ukkosen jyrinänä.

Minä en harrasta ylenmääräistä joulutouhuamista. Joulupöydässä on herkkuja sen verran kuin jaksamme syödä ja mitään ei ole liikaa. Siksipä minulla on aikaa joulunakin taiteellisiin kokeiluihin. Kas tässä on joulun tähtönen. Se on muodostettu muutamasta koiran karvasta, jotka olen asetellut somasti ristiin oloasuni housujen päälle. Hiukan epäselvähän kuvasta tuli, kun läheltä sen otin!