Ruskoliljat

Minä olen kävelevä katastrofi puutarhatoimissa. Tietysti osaan istuttaa (kukapa ei osaisi?) ja kylvää siemeniä maahan, mutta maan laadun arvioijana elän tietämättömyyden pimeydessä.

Meidän pihallamme on suurehko kivi, jonka ympärille olen jo vuodesta -99 alkaen haaveillut kauniita kukkaistutuksia. Työn tulokset eivät ole olleet kovin loistokkaita. Kituliaita yksittäisiä kukkia siellä täällä, eivätkä näytä viihtyvän hyvin.

Naapurin rouva, kukkien ja puiden kasvattaja vailla vertaa, tiesi kertoa maan laadunkin vaikuttavan istutustyön tuloksiin. Ja toinen aika olennainen juttu on tietysti auringonvalo. Jotkut kasvit vaativat sitä enemmän ja jotkut vähemmän. Minun ongelmani on tässä: pidän varjoisasta, puiden kansoittamasta pihasta, mutta haluaisin myös kukkia silmän iloksi.

Isäni äiti oli puutarhurina vailla vertaa. Vieläkin hänen kättensä jälkiä on nähtävissä, vaikka isoäiti siirtyi ajasta ikuisuuteen jo parikymmentä vuotta sitten. Hänen kasvattamansa kuusiaita on kasvanut huikean korkeaksi sen talon ympärillä, jossa asuimme 70- ja 80-lukujen taitteessa. Kesäpaikassamme hänen kättensä työ näkyy vielä selvemmin. Siellä kasvavat edelleen metriset ruskoliljat, herkät juhannusruusut ja särkyneet sydämet. Mintun tuoksu viipyilee yhä kasvimaalla. Kaikkien kukkien ja kasvien nimiä en edes tiedä.

Haluaisin ruskoliljoja tänne meillekin. Ne vaikuttavat sitkeiltä ja leviämishalukkailta. Mutta viihtyisivätkö ne tässä maassa? Vai kuolisivatko pois? PuoLiskoinen sanoi nähneensä jonkun puutarhamyymälän esitteessä ruskoliljamahdollisuuden. Tarttuisimmeko siihen?

Isoäidin auto oli aina täynnä elämää. Takapenkillä saattoi olla kuusentaimia, kukkasipuleita, siemenpusseja. Jalkatila oli omistettu erilaisille maan mönkimisessä käytettäville työkaluille. Joskus siellä saattoi nähdä kuokankin. Siinä autossa tuoksui multa ja maa.

Suuri keskiviikko

On suuri keskiviikko. Juudas kavaltaa Jeesuksen. Näennäisesti maailma matkaa kiertoradallaan kuten ennenkin, mutta ei se ole niin – kaikki on muuttunut. Sellaisia muutoksia ei aina tajua niiden tapahtuessa, vaan vasta jälkeenpäin. Tulevaisuus selittää menneisyyden.