Ne pienet asiat

Luin Sylvia Plathin Lasikellon alla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa! Kuinka hyvin pystynkään samaistumaan Esther Greenwoodin haurauteen ja horjuvaan todellisuudentajuun. Mitä tapahtuu kun herkästä ihmisestä tulee yliherkkä? Miten silloin voi elää, millaisilla asioilla on silloin enää merkitystä?

Yhdessä kohtaa päähenkilö miettii mitä järkeä on peseytymisessä. Sen joutuu kuitenkin tekemään uudestaan seuraavana päivänä ja kaikkihan me kuitenkin kuolemme. Tajuan sen logiikan, vaikka itse jatkankin peseytymistä. Mutta tajuan monien pienten asioiden merkityksettömyyden kuoleman tarjoamaa taustaa vasten. Ja kuitenkin suuri osa ihmisistä puuhailee mielellään juuri niiden pienten asioiden parissa ja kokee ne merkityksellisiksi.

Jos tietäisi varmuudella kuolevansa viikon sisällä, niin millaisiin asioihin käyttäisi aikansa ja mitä murehtisi? Illuusio rajattomasta ajasta vie huomion niihin pieniin asioihin. Joskus pienistä asioista touhutettuaan tulee raskas ja tyhjä olo. Sen kaiken mielettömyys paljastuu ja luuloteltu sisältö katoaa. Minulla on ollut joskus tällaisia hetkiä esimerkiksi kun olen murehtinut jonkun leipomani piirakan makua tai koostumusta. Aivan kuin sillä olisi merkitystä joskus sadan vuoden kuluttua!

Joskus tekee mieli ravita ruumista pelkällä kaurapuurolla. Ihan vain ettei totuus unohtuisi.