Minä asun valemaaseudulla. Mynämäki on kyllä maallinen paratiisi, ei siinä mitään, mutta maaseutua se ei ole. Ei ainakaan minun kirjoissani. Valemaaseuduksi sen tekee Turun ja Uudenkaupugin läheisyys: kumpaankin on meidän risteyksestämme matkaa 35 kilometriä. Ja Raisio on vielä lähempänä, vain 20 kilometrin päässä.
Lisäksi liian moni asukkaista käy töissä näissä kaupungeissa. Voisi puhua osapäivämaalaisuudesta! Eivätkä talotkaan aina muistuta perinteisiä maalaistaloja, liikaa on tiiltä joukossa.
Minusta aito maaseutu on korpea. Lähin kaupunki – jos sellaisesta voi edes puhua – saa olla pieni ja syrjäinen. Ja sinne saa olla reilusti matkaa! Turku, Tampere ja Helsinki olkoot pitkien matkojen päässä, ne eivät saa olla lähimpiä kaupunkeja. Tai muuten paikkakunta saa valemaaseudun statuksen.
Ajatukset valemaaseudusta ovat olleet mielessäni tänään, kun ajelin kunnan keskustasta kotiin. En taida itsekään käydä ”maalaisesta”, ainakin naapurin rouva sanoi suoraan kasveista keskustellessamme, että et ole tainnut ennen maalla asua. Minä olen valemaalainen. En ole edes paikallisen Maamiesseuran talolla vielä käynyt missään merkeissä.
Olipa tämä sitten valemaaseutua tai sitä aitoa alkuperäistä, niin varis nyt kuitenkin hyppeli tarmokkaasti tien poikki ja ilahdutti sillä silmääni. Suuri oli tuo lintu, suuri ja pörheä. Ensin sen hyppelehtiminen näytti hilpeältä, mutta tien ylityksen ollessa loppusuoralla siinä oli jo lievä ärtynyt vivahde. Kun ajoin ohi jäi se katsomaan perääni.
Janne B. – 1:56, Tiistaina 18. Elokuuta 2009.:
Toinen valemaaseutulainen ilmoittautuu! Tämä omamme on kyllä kunnon emävalemaaseutukylä. Pk-seudun kehyskuntien taajamamerkkikyltteihin saisi kiinnittää lisäinfokilven, josta asia kävisi
ilmi muillekin. : – D
Mua joskus huvittaa/huolestuttaa varisten loppuspurtti tieltä pois. Tuo ärtyneisyys on varmasti heidän olotila silloin! Joskus olen inhottava ja kuin varmistaakseni arvon lintujen ehtimisen alta pois, painan pienesti tööttiä. Pitävät varmasti moukkana minua, mutta ei haittaa. Tuli muuten mieleen, kaikille variksille tulee tuo loppukiri! Tahtovat kai näyttää kiireisiltä ja tärkeiltä.
Johannes – 11:08, Tiistaina 18. Elokuuta 2009.:
Pelko ja ahdistus pois `Ninni´!
Hädän hetkellä turvaudu kansalaisen `tietokirjaan´WIKINPEDIAAN,se kertoo Hietamäki Mietoinen, että asut edelleen maaseudulla,jos omistat polkupyörän niin tee retki vanhan Hietamäen kappelin muistomerkille,sitä ennen muista pysähtyä vanhan aseman ylikäytävän STOP merkin eteen ja varmistaa ettei juna yllätä,voit(voitte )Puoliskoisesi kanssa tehdä retken Korvensuun museoon asti,niin jopa on maaseutua ja historiaa kerrakseen(;-) hyvää päivänjatkoa toivoo/einojohannes
Ninni – 20:51, Tiistaina 18. Elokuuta 2009.:
Janne B, niinpä, nuo pääkaupunkiseudun ympäristökunnat kävivät muuten myös mielessäni kun ajattelin valemaaseutu(j)a! 🙂 Eräs tuttuni puhui Sipoosta niin kuin se olisi jotain varsinaista korpea – huvittavaa! Sipoo ei ole maaseutua nähnytkään.
Vaakut ovat tosiaan aika tärkeilevän näköisiä joskus touhutessaan omiaan tiellä. Joskus huvittaa sekin, kun ne hyppivät tarmokkaasti, mutta saattavat lentää lekottaa todella laiskan näköisesti! Kuin se olisi joku valtava ponnistus hilautua ilmaan!
Johannes – kas kun mainitsit tuon Hietamäen kappelin paikan! Se on nimittäin tämän vakiokävelylenkkini varrella. Usein käyn siellä ja – no, se on jotenkin niin RAUHALLINEN paikka. Tuntuu kuin sielut kuiskisivat vielä puissa. Yhdessä vaiheessa oli omakotitalo (AIDON maalaistalon näköinen, huom!) myynnissä ihan siinä kappelinpaikan vieressä ja yritin ylipuhua PuoLiskoisen talonvaihtoon. Se oli/on varsinainen unelmien talo, punainen ja valkoiset ikkunanpielet ja se sijainti on ihana. PuoLiskoinen ei kuitenkaan tahtonut alkaa taloa vaihtamaan, muutot ovat aina niin rasittavia.