Olemme ehtineet Laurin päivään. ”Syystä Laurista, kevättä kynttilästä” sanoivat meitä ennen eläneet suomalaiset. Lauri seuraa myös Jaakon esimerkkiä viskaamalla jo toisen kylmän kiven veteen. Uimarit varokoot kylmeneviä vesiä ja lenteleviä kiviä! 

Puiden ei enää uskottu kasvavan Laurin jälkeen ja tuuliviirinkin käänsi Lauri merkiksi syksyisen sään saapumisesta. Tältä päivältä kerääntyivät laumoihin myös kurjet, villihanhet ja pääskyset. Muinaiset katsoivat sääennustuksensa tämän päivän säistä: aurinkoinen sää tiesi saman hyvän sään jatkumista Pärttyliin (24.8.) asti ja syksystä oli tulossa kaikin puolin hyvä. Tänään oli ainakin täällä Varsinais-Suomessa hyvin aurinkoinen päivä, joten se tietää hyvää!

Lauri on myös herkkä ja tunteellinen mies: tänä yönä nähdään perinteisesti paljon tähdenlentoja ja niitä on sanottu Laurin kyyneleiksi. Tähdenlennot johtuvat siitä, että maapallosemme kohtaa Perseuksen tähtikuviossa olevan meteoriparven, mikä sitten ilmenee tähdenlentoina meidän silmillemme. Näin valistaa meitä Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan.

Avatessani oman ortodoksisen kalenterini näen tälle päivälle merkityn pappismarttyyri Laurentios Roomalaisen, joka kärsi marttyyrikuoleman vuonna 258. Kansanomaiset uskomukset, lystikkäät ja hauskat tavat lepäävät marttyyrien luilla.

Avaruusajatuksia

Avaruusajatuksista on vaikea päästä irti. Minua vaivaavat tähdet ja kaasusta muodostuneet planeetat. Pohdiskelen niiden painoa: kokonaan kaasusta muodostunut pallohan voisi olla todella kevyt, vaikka mittasuhteiltaan olisi suuri. Voisikohan kaasuplaneetta painaa vähemmän kuin minä? Tietysti niissä voi olla kiviainesta tai muuta, joka nostaa painoa.

En saa vastausta tähän kysymykseeni, koska kuka pystyy menemään avaruuteen punnitsemaan planeetan? Ei sitä voi ihan tavalliselle digivaakalle laittaa, eikä taitaisi rahtivaakakaan olla tarkoitukseen sopiva. Minua eivät tyydytä arviot tähden tai planeetan painosta – tahtoisin tietää tarkasti.  

Luonnottomuudet – luonnottomuudella tarkoitan suurta, mutta kevyttä tai kaasuista planeettaa – saavat minut melkein itkun partaalle. Sellaista ei saisi olla. Muutenkin nuo kaasusta koostuneet ”kappaleet” ovat huijausta. Olen tottunut ajattelemaan tähtiä ja planeettoja kiinteinä palloina. Kaasuplaneetta on kauhea ajatus: ihminenhän voisi olla sen sisällä huomaamatta ollenkaan olevansa jonkun sisällä. Tuollaiset tekevät pilkkaa esineen ja kappaleen käsitteistä.

Näistä kirjoittamallakin saa jo aikaan kiihtyneen mielentilan. Aion unohtaa avaruuden toistaiseksi, tai ainakin yrittää. Onhan minulla ilonkin aiheita: PuoLiskoinen on huomattavasti virkistynyt verrattuna eiliseen.