Kaimakirjat

Olen viettänyt aikaani perehtymällä skräppäyksen saloihin. Lainaamani kaksi kirjaa – ne huvittavasti samaa nimeä kantavat – ovat olleet vaihtelevassa määrin avuksi. Ensimmäinen Skräppää muistot talteen, eli Marlene Öinaesin tekele, on laihanlainen opus. Sitä ei voi suositella aloittelijalle eikä edistyneelle: kirjan anti jää muutamaan sievään kuvaan. Alison Lindsayn Skräppää muistot talteen on sen sijaan paksu, perinpohjainen ja antoisa opus, joka oikeasti näyttää ”kädestä pitäen” monenlaisia eri tekniikoita ja ideoita. Kirja on houkuttelevan kaunis ulkoasultaan ja hyvin informatiivinen. En pistäisi pahakseni, vaikka tämä kirja olisi omassa hyllyssänikin.

Ovatkohan samannimiset kirjat kirjakaimoja, vai kaimakirjoja?

Lindsayn kirja onnistui tietysti hiukan masentamaan minua. Kaikki siinä oli valtavan hienoa, taiten tehtyä, suorastaan nerokasta. Aloin mielikuvitella omia tulevia saavutuksiani ja siitä tuli onneton olo.

Öinaesin mukaan skräppäys sai alkunsa Utahista, jossa se oli suosittu ajanviete mormoniväestön keskuudessa. Kuvittelin ennen Öinaesin kirjaa, että skräpätäkseen täytyy elää Elämyksiä jatkuvasti (tuntui nololta ajatukselta alkaa tehdä leikekirjaa tavallisesta elämästä), mutta tuo kirja kyllä vakuutti minut arkistenkin aiheiden kelpoisuudesta. Eihän siinä juuri muita ollutkaan!  

One comment

  1. Ninni says:

    Ansku – 1:13, Sunnuntaina 16. Elokuuta 2009.:
    Juuri tavallinen elämähän on sitä, jonka haluaa vanhempana muistaa. Toki juhlista ja arjesta poikkeavista tapahtumista jää aina erityisiä muistoja, mutta se normaali oleminen ei-minkään-erikoisen keskellä on varmasti sitä arvokkainta aikaa, sitten kun elämää aletaan summata yhteen. Täytyisi itsekin perehtyä tuohon skräppäämiseen – en tiedä siitä juurikaan, mutta nyt on niin monenlaista mielen päällä, etten uskalla. Vie pian mennessään! 🙂

    Ninni – 20:18, Sunnuntaina 16. Elokuuta 2009.:
    Olen vähän samalla kannalla. Siksi päiväkirjani alkaa olla aika huvittava, täynnä detaljeja, arkisia kohtaamisia ja murheita. 🙂 Luulin vain, että skräppäys pitäisi olla jotenkin teemoitetumpaa – mutta keksiihän toisaalta tavallisesta elämästäkin teemoja. Voi tehdä albumin esimerkiksi marjakesästä tai mökkikesästä tms.

Kommentointi on suljettu.