Emoa odotellessa

Milloin saa Suomi oman osansa kammottavasta, nuoria kuoloon viettelevästä emo-kultista? Britanniassa se on ainakin parin viime vuoden aikana saalistanut teini-ikäisiä, seurauksena itsetuho. Lehdet pitävät vanhemmat tietoisina uusimmista edesottamuksista.

Taas on pyörä keksitty uudelleen. Tulee mieleen saksalaisen kirjallisuuden suuri mies Goethe (Johann Wolfgang von). Romantiikan ajan sturmnunddrangeiluissa Nuoren Wertherin kärsimyksiä pidettiin vaarallisena kirjana, suorastaan itsemurhaan yllyttävänä bestsellerinä. Nykynuorelle Werther toimii lähinnä unilääkkeenä – se ei puhuttele enää, siispä emot.

Kaikki muutos on näennäistä.

Miles Davis (musi)soi, ristisana ratkeaa

Ristikot ovat tulleet jo uniini asti. Unissanikaan en ole mikään mestariratkaisija, vaan edessäni on noin lakanan kokoinen ristisanatehtävä, jonka vihjeet ovat mielipuolisen vaikeita. Vähän aikaa sitten pidin ristisanapaussin: se tapahtui saatuani piilosanaksi ”sönkr”. En oikein usko sönkrin olevan mikään suomen kielen sana. Taisi mennä metsähallituksen puolelle se ratkaisu.

Ristikoissa kaikkein ärsyttävintä on se olettamus, että jokainen suomalainen 1) seuraa urheilua ja 2) on perillä tietovisan/puutarhaohjelmien/sisustusohjelmien vetäjien henkilöllisyyksistä. Minut urheilu-”uutiset”* saavat sulkemaan vastaanottimen välittömästi ja iltapäivälehteen sorruttuanikin irrotan ensimmäisenä urheilu-uutisosion, ettei minun tarvitse katsoa sitä. Jos ristikon yksi neljännes rakentuu joidenkin pikkujulkimoiden ja jääkiekkoilijoiden nimien varaan, niin pahalta näyttää.

Tällä hetkellä ratkaiseminen maittaa taas. Laitan hyvää musiikkia soimaan – Miles Davis on yksi parhaista tähän tarkoitukseen – ja valon vanhan roosan väriseen kirpputorilamppuun. Sitten heiluttelen jalkojani ja Ratkaisen. Kun tulee tenkkapoo, niin silloin PuoLiskoista^ taas tarvitaan. Yhteistyöllä se sujuu.

*) Minusta uutiseksi ei kelpaa steroidihirviön mesomiset kiekkokaukalossa tai jonkun keihäänheittäjän riuhtomiset. Tanssii pähkien kanssa on myös inhokkilistallani aika korkealla sijalla, sellaisen tullessa ruutuun on kaukosäädintä käyttelevän käden toimittava nopeasti.

^) Yksi avio-onnemme salaisuuksista on varmaankin tämä jaettu inhon tunne urheilu-uutisia kohtaan. Minähän tunnetusti olen suvaitsevainen kuin supikoira & kärsivällinen kuin käki, mutta rajani ne ovat minullakin ja urheilu on yksi niistä rajoista. Onneksi PuoLiskoinen jakaa niin monet kiinnostukseni ja inhoni kohteista, muuten voisi yhteiselämä olla vaikeaa. Itse olisin mieluummin naimaton, sinkku & itsellinen kuin aviossa vierassieluisen kanssa. Näin se on, tästä en tingi.