”Nyt Jumalalle kunnia..”

Mutta ei nyt sentään liioitella: pidetään peffat penkissä ja Raamatut tutkimatta.

Elämme kiintoisia aikoja. Pari vuotta sitten ennen joulua Kangasalan koulussa tehtiin linjanveto: ”Enkeli taivaan” -virren kymmenes säkeistö laulettiin nousematta seisomaan. Sehän on perinteisesti aina laulettu seisaaltaan, se ”Nyt Jumalalle kunnia”. Kangasalassa päätettiin, että Jumalalle piisaa vähän pienempikin kunnia; peffat pysyivät mukavasti penkissä. Olisihan se kai liikaa vaatia käyttämään lihasvoimaa ylös nousemiseksi jonkun niin kiistanalaisen entiteetin vuoksi kuin Jumala.

Se näistä jouluisista. Jumala on taas tullut keskellemme kummittelemaan: tänään alkoi kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäsen Raamattu-käräjät. Yle pitää tapausta tarpeeksi merkittävänä suoraan uutisointiin. Ja merkittävähän se onkin. Tavallinen kadunmies ohittaa sen silmäillen, mutta vakaumuksellisille kristityille ja vakaumuksellisille maallistuneille asia on merkityksellinen. Saako Raamattua siteerata? Ja jos ei saa, niin mitkä kohdat pitäisi sensuroida? Onko ihmisellä oikeus pitää esillä omaa kristillistä vakaumustaan, vai pitäisikö se muiden loukkaantumisen pelossa kätkeä?

Olen pariin kertaan minäkin lukenut ison kirjan. Ja se on sanottava, että harvasta asiasta siellä vallitsee niin johdonmukaisen kielteinen kanta kuin homoseksuaalisista suhteista. Yksimielisyys vallitsee tässä asiassa niin Vanhassa kuin Uudessa Testamentissa. Toisin kuin usein kuulee väitettävän ei Raamattu kiellä vain homoseksuaalista raiskaamista ja hyväksikäyttöä – kyllä se kieltää ihan kaikki saman sukupuolen väliset suhteet. Raamatussa ei sanota, että esimerkiksi miesten väliset seksisuhteet ovat syntiä, paitsi jos ne pohjautuvat rakkauteen. Ne kielletään, piste ja loppu. Tässä asiassa on turha kiemurrella.

Olen uskova ihminen, mutta Raamatun suhteen noudatan vain samaa periaatetta kuin vaikkapa Viisikko-kirjasarjaa kohtaan: siellä lukee se, mitä siellä lukee. Eri asia sitten kuinka päätämme siihen suhtautua. Jotkut meistä noudattavat kirjaimellista tulkintaa, jotkut tekevät omia tulkintojaan; kaikilla näillä pitää olla olemassaolon oikeus. Niin kauan kun jotain väestönosaa ei suoraan uhata pahoinpitelyllä tai tappamisella, niin ollaan tässä kaikki samalla viivalla, vapaata riistaa. Kannatan siis laajempaa sananvapautta kuin mitä Suomessa näköjään enää saa harjoittaa.

Nykyaika ei enää ymmärrä synniksi monia sellaisia asioita, jotka Raamatun kirjoittajien mielestä olivat syntiä. Onko esimerkiksi kleptomaniaa sairastava syntinen vai sairas? Raamattu sanoo varasta syntiseksi, nykyaika sairaaksi. Kumman valitset? Minä henkilökohtaisesti valitsen synnin. On vaarallista olla erottamatta ihmistä ja hänen tekojaan. Ihminen voi varastaa vaikka kymmenen kertaa, mutta katuva syntinen saa tekonsa anteeksi. Hän ei ole yhtä kuin nuo tekonsa. Kristitty hyväksyy kaikki, muttei kaikkea.

Räsänen on leimattu fundamentalistiksi, ahdasmieliseksi, homojen ihmisarvon loukkaajaksi. Leimakirveenä heiluminen johtaa sensuuriin ja itsesensuuriin. Mikään terve keskustelu ei ole mahdollista, jos ihminen leimataan jo valmiiksi ajatusrikollisen leimasimella. Joku tietämätön voisi ajatella, että itsesensuurihan on voitto Aattelle (siis seksuaalivähemmistöjen suuremmille oikeuksille), mutta näin ei ole. Itsesensuuria harrastava ihminen pitää kiinni mielipiteistään, kenties jyrkentyykin ajan kuluessa. Mahdollisuus vuoropuheluun on menetetty. Meillä Suomessa on pitkät perinteet itsesensuurissa: suomettumisen aikaan itänaapurin arvostelu oli kiellettyä. Kansa kuitenkin ajatteli omia ajatuksiaan, vaikka ei sanonut niitä ääneen. Kuka enää tahtoo takaisin tällaista ajatusvalvomoa? Emmekö me osaa keskustella asioista loukkaantumatta ja juoksematta lakitupaan? Me olemme vastuussa omista tunteistamme ja tavastamme käsitellä niitä. Arvokeskustelun käyminen kallispalkkaisten juristien ja tuomarien välityksellä on huono ja toimimaton tapa, jota henkisesti täysi-ikäiset ihmiset eivät harjoita.