.. sill’ ei oo joulunakaan.” Näillä sanoilla vanha, viisas kansa viittasi jouluvalmisteluihin: tähän päivään mennessä ne piti olla valmiina, tai sitten ei valmista tulisikaan. On aika rauhoittua – vanhan käsityksen mukaan joulurauha alkoi tästä päivästä, Tuomaan päivästä. Tästä jouluun asti vietettiin pesäpäiviä: vuoden pimeimpinä päivinä aurinkokin pysyttelee pesässään, ja ihmiset ennustelivat tulevan vuoden säitä. Kokonaan auringottomien päivien katsottiin tietävän sateista kesää. Jos pieni pilkahduskin keltaista saadaan, niin tulee suvesta poutainen ja kuiva. Nyt siis silmä tarkkana taivasta tähyämään!

Kaikkea huviksi ja hyödyksi voi oppia Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta. Vuonna 2003 antoi PuoLiskoinen sen minulle joululahjaksi, ja siitä lähtien se on ollut usein nähty opus käsissäni.

Vanha kansa varmasti nyökkäisi hyväksyvästi suuntaani, koska omat jouluvalmisteluni ovat loppusuoralla. Koti on puunattu, ostokset tehty, lahjat sievissä paketeissa. Kirjastossakin ennätin käymään tänään ja lainasin Päätalon Iijoki-sarjan kaksi ensimmäistä romaania ilokseni. Niissä on sitä menneen maailman karua lumoa. Jos joskus tekeekin mieli valittaa asioista, niin Päätaloa lukiessa kiitollisuus valtaa mielen. Onneksi meillä eivät joudu lapset lähtemään ennen murrosikää raskaisiin, fyysisiin töihin. Ja onneksi eivät ihmiset työmatkoillaan joudu rypemään kuukausimäärin likaisissa paidoissa, syöpäläisten kiusaamina. Elettiinpä ennenkin, jo toki, muttei näin mukavasti ja rikkaasti.