K niin kuin kirjasto

Olinpa tänään mielenkiintoisessa kirjallisuuspiirissä. Paikkana oli Mynämäen kirjasto, kuten tavallista. Käsittelyssä Hannu Mäkelän L. Onervaa luotaava teos Onnen maa. Hannu Mäkelä ynnä entinen vaimonsa Anna Kortelainen ovat tehneet suuria palveluksia Suomen Onerva-faneille: kirjoillaan* he ovat nostaneet L.Onervaa esiin siitä unohduksen hämärästä, johon runoilijan on helppo vajota.

Kirjallisuuspiirin päätteeksi lainasin vinon pinon sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Pääsin käsiksi Finlandia-ehdokkaaseen, J.P. Koskisen romaaniin Ystäväni Rasputin. Olen jo puolessa välissä, joten voin sanoa kirjaa kiinnostavaksi. Tiedollisista detaljeista se taitaa olla paljon velkaa Radzinskin Rasputin-opukselle?

Lainasin myös Erik Heinrichsin Mannerheim Suomen kohtaloissa osat I ja II. Tuoreempaa sota-aiheista kirjallisuutta edustaa Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen.

P niin kuin paketointi

On taas se aika vuodesta, kun kömpelöinkin varustautuu saksin, lahjapaperein ja naruin: joululahjat on saatava paketoitua, vaikka lopputulos ei silmää miellyttäisi. Tätä olen nyt itsekin puuhaillut. Jaan urakan useamman illan osalle, niin en ahdistu tai hosu. Sen verran oma kätten jälki masentaa, että taidan värvätä PuoLiskoisen paketoimaan kodin ulkopuolelle lähtevät paketit.

 

*) Hannu Mäkelän Nalle ja Moppe, ja Anna Kortelaisen Naisen tie.