Hippokrateen vala, voi istu ja pala!

Eräs vaikuttavimmista joulupukin tuomista lahjoista oli Hans-Joachim Langin kirjoittama Parakki 10: naiset Auscwitzin koe-eläiminä. Kirjan karmea nimi kertoo jo olennaisen: kyseessä on selostus keskitysleirin ihmiskokeista ja kertojan ääni annetaan myös näille elämänsä ja terveytensä menettäneille naisvangeille.

Joka toinen saksalaislääkäri kuului kansallissosialistiseen puolueeseen vuoden 1933 jälkeen. Oikeudenmukaisuuden nimissä on todettava, etteivät kaikki näistä lääkäreistä syyllistyneet hirveyksiin – puolue yksinkertaisesti oli niin vahvoilla, että oli tunkenut lonkeronsa läpi koko yhteiskunnan. Vasta vähän aikaa sitten kohuttiin edellisen paavin Hitler-Jugend-menneisyydestä, joka selittyi myös tällä perusteella. Langin kirjan lääkärit sen sijaan ovat kokonaan oma lukunsa: sadismiin taipuvaisia, ihmiselämää halveksivia, ja oman kunnianhimonsa riivaamia ihmisiä.

Himmlerin kannattama ”negatiivinen väestöpolitiikka”, eli epäsuotuisten kansallisten ainesten syntyvyyden lasku, motivoi lääketieteen tohtoreita Horst Schumannia, Eduard Wirthsiä ja Carl Claubergia kehittämään sterilisaatiotapoja, jotka mahdollistaisivat suurten ihmisjoukkojen hedelmällisyyden tuhoamisen mahdollisimman vähällä vaivalla. Auschwitzin naiset joutuivat koekaniineiksi: sterilisaatiossa käytettiin kirurgista munasarjojen poistoa, kohtuun ja munasarjoihin annettavia ruiskeita, ja röntgensäteilyä. Näitä kokeita eivät ideoineet ammattitaidottomat puoskarit, vaan yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien dosentit ja professorit. Tällainen oli Carl Claubergkin antaessaan lääkintäaliupseerin – siviiliammatiltaan parturin – jatkaa leikkauksia, kun hän itse ne jätti kesken, ja hoitaa naisten suvunjatkamiselimiin kohdistuvia myrkkyruiskeita.

Langin kirja on häiritsevää luettavaa; se pysyy mielessä pitkään, kun takakansi on tullut vastaan. Eräs natsismin outouksista on aina ollut sen ajama rotuoppi. Minun on vaikea käsittää juutalaisvainoa: kansa, joka on tuottanut keskuudestaan niin monia taiteilijoita, tiedemiehiä, ja filosofeja  (Jeesuksesta ja Mooseksesta puhumattakaan), ei yksinkertaisesti voi olla missään suhteessa alempiarvoinen. Keski-Euroopan juutalaisista tuli tiedemiehiä vastoin kaikkia odotuksia;  he raivasivat tiensä yliopistoihin sellaisen ennakkoluulojen viidakon läpi, että monet muut olisivat antaneet sen edessä periksi.

Onko lääketieteessä jotain erityistä, joka saa sen harjoittajat suhtautumaan toiminnan kohteisiin pelkkinä koe-eläiminä? Tässäpä meillä on vaarallinen kysymys. Monet lääkärit harjoittavat ammattiaan puhtaan eetoksen voimin. Mutta jos olosuhteet muuttuisivat, jos tuulet taas kerran kääntyisivät kylmään pohjoiseen, niin kuinka moni olisi valmis tieteellisen menestyksen nimissä tallomaan Hippokrateen valan ja ammatillisen etiikan jalkoihinsa?

Kuinka monella meista on kokemus lääkäristä, joka vähättelee, puhuu päälle, mitätöi potilaan ilmaisemat pelot ja kivun kokemuksen? Oikeissa, tai sanotaanko väärissä, olosuhteissa – minne olisi matkan määrä?

Ihmisen rääkkääminen on väärin. Ihmisen tekee ihmiseksi kyky ennakoida, kyky tajuta oma kuolevaisuutensa ja pelätä sitä. Ihmisen tekee ihmiseksi etiikka ja moraali, tahto politikoida, filosofoida, unelmoida, tehdä taidetta ja tiedettä. Viime kädessä toiselle ihmiselle antamasi arvo heijastuu takaisin itseesi: ali-ihmiseksi leimaamalla viet mahdollisesti ihmisen arvon itseltäsi antamalla sen ulkopuolelta määriteltäväksi ja muuttuvaksi konstruktioksi.

Claubergin vuonna 1930 julkaisema hedelmättömyyden mahdollisuuksia poissulkeva gestageenitesti on muuten parannellussa muodossaan käytössä tänäkin päivänä.

One comment

  1. Selena says:

    Lääkärien etiikasta. Monet lääkärit toimivat kutsumusammatissa tavoitteenaan ihmisten auttaminen ja kärsimyksen minimoiminen. Mutta on myös lääkäreitä jotka ovat valinneet uran statuksen vuoksi. Aikoinaan lääkäri oli iso herra, ja nykyisin arvostettu ammatti.
    Erityisesti kirurgeja pidetään tunnekylminä lääkäreinä. Kuuleman mukaan se on edellytys sille, että kykenee selväpäisesti leikkelemään ihmistä.
    Lääkäri tutkijana – ihminen on kunnianhimoinen otus, joka usein haluaa saada nimensä historiaan. Tutkija saattaa tehdä rikkeitä lääkärinä puhtaan kunnianhimon ajaman, tai myös siten, että hän vilpittömästi uskoo auttavansa muita jos nyt pari uhraa. (viimeksi mainittu oli ihan omaa mutua). Tosiasia kuitenkin on, että natsisaksan ihmiskokeiden tuloksia käytetään hyväksi yhä tänä päivänä. Nykyajan esimerkki potilaittensa edun ohittavasta tutkijalääkäristä on tapaus Rinne.
    Juutalaiset eivät todellakaan ole alempiarvoisia, päinvastoin. Mutta siksi juuri heitä vihattiin. Suuri enemmistö ei hyväksy erilaisuutta ja kateus on mahtava voima. Kateuden ja kyräilyn jo valmiiksi muhuvaan soppaan kun heittää sopivasti propagandaa joukkoon niin äkkiäkös pata kiehuu yli.
    Vielä rodunjalostuksesta, se ei ollut yksin natsisaksan asia. Teemalta tuli melko äskettäin uusintana dokumentti Ruotsista, köyhien perheiden tyttäriä pakkosteriloitiin. Suomessakin vielä 1960-luvulla mm. epileptikko ei saanut vihkilupaa ellei nainen suostunut steriloitavaksi. Monissa nk. sivistyneissä maissa steriloitiin naisia eri syistä melko pitkälle meidän aikoihimme saakka.

Kommentointi on suljettu.