Avainsana: kirjasto

Kirjasto kaahaa sivutielle

Joku aika sitten tein toivioretken Raision kirjastoon. Hämmästykseni oli suuri, kun näin keskeisellä paikalla varsinaisen vekottimen, moottoripyörän, jonka selässä oli laihanlainen, ajohaalareihin puettu nukke! Vilkaisu asetelman edessä olevaan tauluun selvitti kyseessä olevan Jarno Saarisen. Hän oli moottoriurheilija, joka kuoli 1970-luvulla.

Nuoren ihmisen kuolema on tietysti aina tragedia, olipa kyseessä sitten moottoriurheilija tai ei, mutta pakostakin tulee miettineeksi onko kirjasto sopiva paikka juuri tälle tragedialle? Mitä tekemistä moottoriurheilulla on kirjaston tai kulttuurin kanssa? Miksi kirjaston täytyy kosiskella sitä väestönosaa, joka nauttii bensanhajusta ja moottorien ulvonnasta?

Jos sellainen pömpeli on ihan pakko sijoittaa kirjastoon, niin eikö eteisaula olisi sille sopivin paikka?

Tällaista tämä elämä on 2010-luvulla. Taiteiden yössä ei näe taidetta eikä kulttuuria kuin sattumalta. Kirjastoissa ihannoidaan päriseviä moottoripyöriä ja ulvovia kumeja.

Poroja postissa

Tänään postilaatikosta ponnahti kaksi pirteää poroa. Ystävä perheineen ne lähetti. Sarvekkaat pääsivät heti keittiön seinälle tuomaan joulutunnelmaa.

Kävin kirjastossa tänään hakemassa 11 varaamaani teosta. On siinä kirjoja ja elokuvia! Kiinnostavimmaksi taitaa muodostua Woody Allenin elämänkerta. Elän parhaillaan Woody-kautta, joka ei ihan pian lopu.

Salossa sattuu ja tapahtuu

Salossa joku neropatti suoritti Suomen lipun häpäisemisen. En käsitä tällaista ”yhteiskuntakritiikkiä”. Lipun sotkemalla loukkaa kaikkia eläneitä suomalaisia sukupolvia. Jos ihmisellä on jotain periaatteellista valtiovaltaa vastaan, niin sen voi ilmaista paremminkin. Lipun tärvelemällä sylkee omien vanhempiensa ja isovanhempiensa elämäntyön päälle.

Niin vieras, ja niin kadonnut

Uhmasimme eilen pakkassäätä kahden kirjastoreissun verran. Alkumatka sujui minun osaltani happamissa merkeissä: murjotin, koska olin onnistunut hukkaamaan paksut, pitkävartiset talvisaappaat jonnekin. Ilme muuttui iloiseksi vasta Mynämäen kirjastossa, jossa aloitin massiivisen lainausoperaation.

Juutalainen kirjallisuus on vedonnut minuun Isaac Bashevis Singeriin tutustumisesta alkaen. Puolanjuutalainen elämänmeno, värikkäät persoonat, ja traaginen historia ovat se Toinen maailma, omaani verrattuna niin vieras, ja niin kadonnut. Yrityksessä etsiä kadotettua lainasin Albaharia, Kertesziä, Ozia, Konradia, Sebaldia, ja Kaminskia. Kirjastokassi ei riittänyt, piti ostaa muovipussikin. Siinä oli hieno Vaski-kirjastojen logo.