Merkitysten katoamisesta
kirjoittanut Ninni @ 1:34, Perjantaina 3. Heinäkuuta 2009.
Kesäkuumuus pakottaa edelleenkin kohtuullisuuteen tietokoneen käytössä. Niinpä jää yhä enemmän aikaa lukea. Tällä hetkellä huomioni kohteena on Tom Holménin ja Matti Kankaanniemen toimittama A.D. 30: kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista.
Kirjan kirjoittajat ovat Åbo Akademin HJW-tutkijaryhmän (Åbo Akademi Historical Jesus Workshop) jäseniä. Kirjan luvuissa käydään läpi Jeesuksen elämän viimeiset hetket, ylösnousemusilmestyksiä ja niiden merkitystä alkuaikojen kristityille. Lisäksi sivuja omistetaan aiemman tutkimustradition esittelylle. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja yleistajuista luettavaa kristinuskon keskeisimmän hahmon vaiheista ja niiden merkityksestä. Suuria yllätyksiä on kuitenkin turha odottaa. Paikoitellen teksti on hyvinkin letkeää ja rentoa - popularisoinnin tarve kai pakottaa viihdyttävään kirjoitustyyliin. Nykyisinhän ei lukijalta saa odottaa yhtään mitään, ei kärsivällisyyttä ja oppimishaluja ainakaan.
Matti Kankaanniemen kirjoittama luku II oli melkeinpä liikuttava uskossaan teologian maata mullistavaan vaikutukseen. Minä en teologien asemassa olisi valtavan stressaantunut tutkimustulosteni merkityksestä kristikunnalle: kukaan teologi ei nimittäin voi viedä ihmisiltä uskoa esimerkiksi Kristuksen ylösnousemukseen ja jumalallisuuteen. Muistan opiskeluaikoinani keskustelleeni tästä erään lestadiolaistaustaisen ystäväni kanssa. Hän sanoi, etteivät erinäiset tutkimustulokset ainakaan hänen uskoaan heilauttaisi suuntaan eivätkä toiseen, tutkimus kun kuitenkin elää aina ja aiemmin oikeana pidetty tieto voi myöhemmin korvautua päinvastaisella. Siinä mielessä lienee turha pitää eettisenä ongelmana tutkimustuotostensa mahdollista asettumista ristiriitaan jonkun opinkappaleen kanssa.
Jeesus-kirjojen ongelma taitaa olla siinä, että on vaikea keksiä mitään uutta (erityisesti raflaavaa ja myyvää uutta) aiheesta. Kaikki järisyttävä (ja myyvä) on taidettu jo sanoa. Useat tieteilijät, pseudotieteilijät, yhteiskunnalliset keskustelijat ynnä muut ovat ravistelleet käsityksiä spekuloimalla Jeesuksesta kommunistina, Jeesuksesta homoseksuaalina, Jeesuksesta avaruusoliona, Jeesuksesta aviomiehenä. Takki alkaa olla tyhjä. Tiedeyhteisössä se ei tietysti merkitse paljoakaan, koska tieteellisten tekstien ensisijainen tavoite ei ainakaan perinteisesti ole tulla suurella rahalla julkaistuiksi bestsellereiksi. Mutta kaupallisten kustantamojen väki taitaa katsella asiaa erilaisesta näkökulmasta.
Niinpä niin - elämme kaikkien merkitysten ja rajanvetojen katoamisen aikaa. Tieteen pitää viihdyttää ja viihteen pitää olla tehty tieteellisellä taidolla. Missä loppuu tiede ja viihde alkaa? Kaiken pitää olla hauskaa ja helppoa. Mitkä muuten mahtavatkaan olla internetissä ne yleisimmät hakusanat? Kaikki maailman tieto käsillä, mutta hakusanat taitavat pääsääntöisesti tulla siltä xxx-osastolta.
Huomattakoon parin viimeisen kappaleen olevan yleistä kulttuuripessimistin valitusvirttä ja jo irrallaan Holménin ja Kankaanniemen toimitustyön tuloksesta.
Väliaikatietoja sairasvuoteelta
PuoLiskoinen hakeutui työpaikkalääkäriin tänään ja sai antibioottikuurin. Sairasloma jatkuu ensi viikon tiistaihin asti. Ihmisparka kärsii keuhkoputkentulehduksesta näin kesähelteellä. Antibioottikuureja taitaa olla moneen lähtöön: PuoLiskoisen tropit ovat kolmen päivän ajalle ja niitä otetaan vain kerran päivässä. Mitä on tapahtunut niille vanhan kunnon ajan kuureille, jotka kestivät vähintään viikon? Itse muistan syöneeni sellaisia lääkekuureja useammankin joskus entisinä aikoina.
Sain kuitenkin tänään kaivella muistini lokeroja pitkään miettiessäni milloin viimeksi olin antibioottikuurilla. Siitä on jo useampi vuosi aikaa - onneksi.
Ajan rajallisuudesta
kirjoittanut Ninni @ 1:50, Torstaina 2. Heinäkuuta 2009.
En varmasti ole ainoa, jonka tietokone ei pidä kuumasta säästä. Ruudun alareunassa oleva prosessorin lämpömittari alkaa huidella huimissa lukemissa hyvin lyhyen käytön jälkeen. Aluksi lämpötila on maltilliset 45 astetta ja sitten se hyppää rajusti kymmenen astetta ylemmäs. Jos ei seuraa lämpötilan kehitystä voi kone pahimmassa tapauksessa jumittua tai sulkea itse itsensä liiasta kuumuudesta kylliksi saaneena. Ehdoton, mutta vähemmän hienovarainen tapa ilmoittaa, että nyt riittää kiitos.
Ajan rajallisuus pakottaa priorisoimaan. Mitä oikeasti tahdon nähdä internetin ihmemaassa? Mistä voin tinkiä ja mitä voin lykätä tuonnemmaksi? Tulevat mieleen ne kerrat, kun olen mielenkiinnon vuoksi rajoittanut jokaisen päiväkirjamerkinnän vaikkapa viiteen lauseeseen. Se tiivistää päivän ja karsii rönsyt pois. Sellainen on mukava kokeilu, mutta juuri ne rönsyt ovat muistamisen kannalta valtavan tärkeitä. Joskus kymmenien vuosien kuluttua merkintöjä lukiessani tahdon oikeasti tietää myös yksityiskohdat.
Sähköpostin lukemisesta ei voi lipsua. Siinä nimittäin voi olla jotain oikeasti tärkeää, jopa ratkaisevaa. Vaikka eipä silti, kyllä tavallinen postikin on viime aikoina tuonut mielenkiintoisia kirjeitä: poliisilaitos lähestyi minua. Kehtasivat huomauttaa minun ajaneen Raisiossa 58 kilometrin tuntinopeudella viidenkympin alueella. Kamera (vauhtipömpeli) oli tallentanut Rikokseni. Taas murskaantui yksi harhaluulo: kuvittelin nimittäin nopeusrajoitusten suhteen vallitsevan sellaisen sanattoman sopimuksen niiden joustavuudesta. Uskoin kuudenkympin alueella voivan ajaa ihan hyvin 70 kilometriä tunnissa ilman sen suurempia seuraamuksia. Kai nuo rajoitukset ovat sittenkin olevinaan absoluuttisia ja voin unohtaa sen mielikuvissa hellimäni sanattoman sopimuksen.
"Ole iloinen, etteivät liittäneet laskua mukaan", totesi aina pragmaattinen PuoLiskoinen minun päivitellessäni muistutusta.
Moottoritie on kuuma
kirjoittanut Ninni @ 21:42, Maanantaina 29. Kesäkuuta 2009.
PuoLiskoinen kaatui kesäflunssan yllättämänä vuoteeseen. Minä tein potilaan parhaaksi sen mitä voin ja sitten aamupäivästä ohjasin vankkurini Saloa kohti. Ajoin tapaamaan ystävää, jolla oli ollut Vastoinkäyminen: ajokortti kuivumassa kuukauden ajan. Viidenkympin nopeusrajoitusalueella 87 kilometriä tunnissa + sattumalta paikalle sattunut moottoripyöräpoliisi = päiväsakot ja kortti hyllylle kuukaudeksi. Voi ihmisparkaa!
Laulun sanat osoittautuivat todeksi: moottoritie oikeasti oli kuuma. Kilometrit suorastaan katosivat kuin tyhjää vain ja matka tuntui lyhyeltä. Apuna ja turvana oli sellainen navigaattori, joka opasti tiukan paikan tullen, minä kun en ole kaksinen suunnistaja.
Perillä oli juhlavat tarjoamukset kirsikkakakkuineen. Nautimme lasilliset likööriäkin ja puhuimme maat ja taivaat. Suunnitelmissa on myös järjestää isompi kokoontumistilaisuus elokuun lopussa täällä meillä.
