Yölintu, jonka kunnia on pimeys

Näin kuvaa Kyrillonas Edessalainen* Juudasta, joka jättää opetuslasten joukon ja valmistautuu pettämään Jeesuksen. Kyyhkyset, eli jäljelle jääneet uskolliset opetuslapset, sen sijaan riemuitsevat – salainen Aurinko on jäänyt sisään heidän huoneeseensa ja se valaisee, se iloitsee kirotun käärmeen poissaolosta.   

Suuri torstai on erikoinen päivä. Ehtoollinen asetetaan, uuden liiton solmiminen on syy iloita. Samaan aikaan kuitenkin luetaan palveluksessa evankeliumin kohta, jossa kerrotaan pahimmasta petoksesta. Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä. Kyrillonas Edessalainen kuvailee tapahtumiin liittyvää riemua: ”Ja pöytä karkeloi, sillä sen ääreltä on koittanut suuri kunnia”. Iloa ja hetken merkitystä ei siis samenna edes se, että karkeloivat pöydän on vain hetkeä aiemmin jakanut petturi!

Olimme tänään kirkossa PuoLiskoisen kanssa: ehtoopalvelus ja liturgia kello kymmeneltä. Nukuin melko huonosti viime yönä ja herätyskellon herättäessä en hetkeen edes tajunnut missä olin ja miksi herätys – PuoLiskoisellahan on loma! Onneksi mieli sai pian ruumiin kiinni ja pääsimme liikkeelle. Ihana aamupäivä, täynnä aurinkoa ja kevään lupausta. Pulleita, onnellisia puluja kauppatorilla, kirkon ikkunoista paistavaa valoa, kuoron laulu kuin tummaa samettia.

Palveluksen jälkeen eräs ystävällinen seurakuntalainen näytti meille seurakuntasalissa olevaa ikoninäyttelyä. Oli elävöittävää keskustella kahden ikonimaalaavan ihmisen kanssa – se on oma maailmansa ja se yhdistää. Näin suurimmat koskaan ”livenä'” näkemäni ikonit ja ne tekivät vaikutuksen.

*) Kyrillonas Edessalaisen runoproosaa on tarjolla runsaamminkin Munkki Serafimin kirjassa Tie ylösnousemukseen.