Luinpa tällaisenkin uutisen: Tampereen yliopistollinen keskussairaala seuraa amerikkalaisissa jalanjäljissä aloittamalla lihavuuskirurgian. Voi hyvää päivää! Tämä oli tosin odotettavissakin. Televisiosta on tuskin muuta dokumenttia tullutkaan kuin näitä leikkaukseen valmistautuvia tai leikkauksessa olleita, jotka kertovat kokemuksistaan. Oikeastaan on merkillistä sijoittaa juuri tähän joulunalusaikaan niin monia asiasta kertovia ohjelmia. Yritetäänkö tällä nyt viestiä jotain, kehottaa kansalaisia pienempään piparkakunkulutukseen?  

Minä en käsitä ihmisiä, jotka hakeutuvat leikeltäväksi ilman selkeää tarvetta. Ylipaino ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole mikään yleispätevä hyvä syy. Erityisesti surettavat nämä televisiossa olleet teini-ikäiset, jotka ovat leikkauksesta niin tohkeissaan. Jos alaikäinen on tuossa pisteessä, niin mikään leikkaus tuskin tulee pysyvällä tavalla poistamaan hänen ongelmiaan. 

Lienee aikamme ilmiöitä tämäkin, että kaikki mahdollinen pyritään joko lääkitsemään tai leikkaamaan pois. Ratkaisut (jotka jäävät pakostakin lyhytkestoisiksi) tuodaan passiivisena pysyttelevälle ihmiselle hänen ulkopuoleltaan. 

Kohteliaisuus

Sain paketoitua eilen muutaman lahjuksen lisää. PuoLiskoinen katseli niitä ja sanoi taidoissani tapahtuneen selvää kehitystä. Olin tietysti valtavan mielissäni. Vaikka voihan olla, että PuoLiskoinen sanoi sen pelkkää kiltteyttään. Kieltämättä itsestänikin pari pakettia onnistui melkein yli odotusten. Pakettinarujen kihartamiseen kirjeveitsi on maailman paras väline, sen olen tullut huomaamaan.

Mietin joskus vaikeuttaako vasenkätisyyteni tuota kiharruspuuhaa.

Pakettikortit askartelen itse. Yleensä teen niistä tummanpunaisia ("joulunpunaisia!") sydämiä.