Luin uudemman kerran Truman Capoten Kylmäverisesti. Se sai ylimääräistä viehätystä äskettäin katsomani Capote-elokuvan vuoksi, mutta ilman elokuvaakin kirja on oivallinen. Lajityypiltään sen voisi sanoa olevan dokumenttiromaani: kirjailija käytti kuusi vuotta haastatellakseen kaikkia asianosaisia – myös rikokseen syyllistyneitä.

Kylmäverisesti on kuvaus nelihenkisen perheen raa'asta murhasta 50-luvun lopun Kansasissa. Pienen yhteisön elämä järkkyy vauraan ja pidetyn maanviljelijän Herbert Clutterin, hänen vaimonsa ja kahden lapsensa löydyttyä kotoaan sidottuina ja ammuttuina. Rikoksen selvittämistä haittaa sen ilmeinen motiivin puute: viljelijäperheellä ei ollut vihamiehiä eivätkä rikosta edeltäneet riidat tai uhkaukset. Eräänä yönä perhe vain tapettiin ja siihen sidoksissa olleet ihmiset jäivät ahdistuksen ja pelon valtaan.

Romaani kuvaa sekä rikollisten etsintää että rikoksen vaikutusta yhteisöön. Luottamus murtuu: ennen lukitsemattomat ovet lukitaan ja naapuriaan katsoo uusin silmin. Murhien tapahtumisesta rikollisten kiinni saamiseen kesti kuusi tukalaa viikkoa. 

Capote antaa kirjassaan suunvuoron myös kahdelle murhaajalle. Perry Smithin ja Richard Hickockin lähtökohtia ja taustaa valaistaan kirkkaalla lampulla. Lukijan työksi jää valita oma tunnetilansa: sääliäkö, pelätä vai vihata näitä kahta elämäntaparikollista? Oikeusjärjestelmä veti omat johtopäätöksensä tuomiten molemmat kuolemaan. Heidät hirtettiin huhtikuussa 1965.

Kaikkein vastenmielisin yksityiskohta koko tapahtumasarjassa oli sen tarpeettomuus. Verilöylyn motiivina oli huhupuhe perheen kotona muka olevasta kassakaapista, jossa piti olla paljon rahaa. Mitään tällaista ei tietenkään ollut ja rikollisten saaliiksi jäi 30-40 dollaria rahaa. Yksi ihmishenki oli siis noin kymmenen dollarin arvoinen.