"Mainostaminen on sekoittimen kalinaa sianmuonasangossa", on George Orwell sanonut. Näin sitä itsekin alkaa ajatella alemyyntien alettua. Räikeä lappu ilmoittaa joka tuotteesta olevan 30%, 50% tai 70% hinnasta pois. Ja huutomerkit korostavat tietysti alennuksen suuruutta ja merkityksellisyyttä. Ennen 110 euroa maksanut härveli maksaa nyt "vain" 55 euroa! Ja moni ostaa voitonriemun vallassa*.

Oikeastaan koko tuo kuvitelma säästämisestä on surullinen. Parhaitenhan säästää ostamatta mitään. Ei kukkaro sitä tiedä, että nyt sieltä on mennyt "vain" 55 euroa, kun olisi voinut mennä 110. Tiliotteessa ei missään kohtaa korosteta hymiöillä viidenkympin tai satasen kuluttamista johonkin sellaiseen, joka olisi jossain oloissa voinut maksaa puolet enemmän. Tiliote vain todentaa, että rahaa kuluu. 

Ilman koteihin jaettavia mainoslehtisiä ja kauppojen neonkeltaisia ja kirkuvan oransseja kylttejä (kaikista hinnoista miinus 50%/alen loppurysäys) harva liittyisi alekarjaan. Se on se kuvitelma, usko (melkein) ilmaiseksi saamisesta, joka pitää ostoskeskukset täysinä. 

Joskus tulee ikävä isoisän aikaa sekatavarakauppoineen ja omavaraisine talouksineen. En usko väen koskaan parveilleen sellaisessa sekatavarakaupassa. 

Toinen käsittämätön kaupallinen ilmiö ovat ilotulitteet. Mitä iloa näistä tulitteista oikeastaan on ja kenelle? Hetken näyttää taivas hienolta, mutta se parin sekunnin ilo ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole vaivan eikä rahan arvoinen. 

Muuten olen sitä mieltä, että kaikki kehotukset suojalasien käyttämisestä ovat turhia. Kuin myös luennot alkoholijuomien ja ilotulitteiden yhteensopimattomuudesta. Kaikki median ilotulitusvalistus pitäisi lopettaa tähän paikkaan. Jos joku hölmö oikeasti tahtoo itsensä teloa jollakin naurettavaa nimeä kantavalla räiskehirvityksellä, niin se taitaa olla sen ihmisen ihan oma valinta ja tapahtuu kaikesta valistuksesta huolimatta. 

*) Moni = myös minä, myönnettäköön tämä.