PuoLiskoisen harrastustoveri ja naapurimme tiesi kertoa mielenkiintoisen asian: sudet ovat saapuneet lähipiiriimme. Tämän ihmisen pihapiirissä oli niitä ollut kolme kappaletta, pieni lauma siis. Tuntuu hullulta ajatuksen tasolla, kun olen tottunut pitämään kotikuntaamme lähinnä Turun satelliittina. Sitä helposti unohtaa tässä olevan suuren erämaa-alueen ihan lähettyvillä ja karhujen ja susien siellä mellastavan.

Maalla asuminen on tehnyt minusta paljon rohkeamman yöliikkujan kuin koskaan olin Turun aikoina. Kaupunkilaisen pelko kohdistuu toisiin ihmisiin – maalla pelon aiheita tarjoaa korkeintaan eläinkunta. Yksittäista sutta en osaa pelätä, koska minulle se on vain tavallista suurempi ja leuoiltaan vahvempi koira, mutta lauma on jo eri juttu. Karhuja pelkään oikeasti ja sitä tilannetta, että ”Tapiolan vainiolla” joutuisin sellaisen kanssa ”painia lyömään”. Voisi siinä kaatua ryskyen jotain muuta kuin kuusi, sen verran suuri on karhun ja minun välinen kokoero.

Ohessa maanantainen kuva meistä. Minä synkistelen mustissani – aamulla oli Koettelemus ja se heijastuu vaatteiden värivalinnan myötä myös iltaan.