Nyt se on sitten todistettu: lännellä ei ole mitään yksinoikeutta pinnalliseen hömppäkulttuuriin. Osaavat idän naisetkin, siitä todisteena Rajaa Alsanean Riadin tytöt, jonka tänään luin.

Sitä helposti kuvittelee elämän hunnun takana olevan jotenkin syvällisempää, pakotetun vakavamielistä, mutta näin ei ole asian laita. Nainen on nainen ja mies on mies, vaikka sukupuolten väliset suhteet kehittyvätkin valvotuissa oloissa.

Saudinainen on monessa mielessä paradoksi. Hänellä ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin miehellä, mutta esimerkiksi avioliittoja solmittaessa naisenkin sana painaa. Anopit katselevat naisten keskisissä tapaamisissa miniäehdokkaita pojilleen, koska kukapa muukaan sen tekisi? Miehet, tulevat appiukot ja sulhaset, eivät saa tavata eivätkä nähdä nuoria naisia vapaasti. Avioitumisikäisen miehen äidit, sisaret ja tädit ovat siksi tärkeässä asemassa. 

Alsanean kirja kertoo neljästä nuoresta, etuoikeutetusta saudinaisesta. Ulkomailla opiskelu, kalliit autot ja laatukosmetiikka ovat osa tyttöjen elämää, mutta paine löytää Se Oikea on suurempi kuin lännen naisilla. Riadin tytöt eivät ole pyhimyksiä huolimatta siitä, että asuvat tunnetusti konservatiivisessa yhteiskunnassa: tapahtuu lankeemuksia, raja-aitoja ylitetään salaa ja joskus julkisemminkin. Tästä kaikesta kertoo kirja hauskalla, mutta kuten sanottu, pinnallisella tavalla. Erityisen häiritsevää on jatkuva englannin idiomien heittely tekstin joukkoon. Sitä konstia pitäisi käyttää harvoin ja harkiten, niin kulunutta se on. 

Aina yhtä järkyttävää on huomata saudien syrjivä suhtautuminen shiiamuslimeihin. Monelle länsimaalaisellehan islam on kuin mikäkin tiiliskivi: yksi, kiinteä ja kova uskonnonkappale. Sunnilaisuutta edustava Saudi-Arabia, jossa wahhabismi jyllää, ei kuitenkaan pidä shiioja juuri muuna kuin kakkosluokan kansalaisina. Tästä johtuen monet shiiavähemmistöön kuuluvat ovat päätyneet maanpakoon.

Periaatteessa muslimimies voi halutessaan avioitua juutalaisen tai kristityn ("Kirjan kansaan" kuuluvan) naisen kanssa.  Perheessä miehen katsotaan luonnostaan vahvempana päättävän lasten uskonnosta ja siksi miehelle sallitaan profeetan esimerkin mukaisesti juutalaiset ja kristityt kumppanit. Musliminaiselle ainoa sallittu aviokumppani on muslimimies. Tämä ei kuitenkaan koske shiioja: eräs romaanin harmittavimmista episodeista koski sunnitytön ja shiianuorukaisen keskinäistä vetovoimaa ja sen rumaa loppua uskonnollisen poliisin (mutawwa) käsissä.