Heräsin tänään lumisateiseen päivään. Valkoinen ikkunan takana tuli alas ja laskeutui maahan, yhä uudestaan ja uudestaan. Järisyttävällä itsekurilla onnistuin sentään pukemaan päälle topit ja villapaidat, trikoot ja niiden päälle mukavat vakosamettihousut, tuon perinteisen minä-lähden-balettiin -varustuksen. On mukavaa pukuhuoneessa säästää vaivaa: hypätä vain ulos sammareista, vetää lyhyet shortsit päälle ja säärystimet ynnä tossut jalkaan.

Onkohan salmiakki paaston ideaa vastaan? Mietin tätä puhtaasti kuriositeetin kannalta, koska itse en mikään esikuvallinen paastoaja ole. Ostin tänään apteekista viisi rasiallista Haganolin salmiakkia, sitä ainoaa oikeaa apteekin salmiakkia. Rasian kylki ilmoittaa salmiakin koostuvan vehnäjauhosta, lakritsiuutteesta, siirapista, salmiakista (ammoniumkloridista), vedestä, suolasta ja väristä (lääkehiilestä). En ole vielä koskenut salmareihin, mutta lankeamus saattaa tietysti tulla piankin. Vaan ei ole salmiakissa lihaa, ei kalaa, ei sokeriakaan. Maidosta tai kermasta puhumattakaan. Tuo siirappi nyt tietysti saattaisi olla vähän siinä ja siinä.

Kirjastokäynnitkin olivat antoisia. Löytyi taas yksi selostus A.F. Airon vaiheista, tällä kertaa kirjoittaja on Tauno Kuosa. Saman herran tuotos on toinenkin lainaamani teos, nimittäin Aaro Pajarin elämänkerta. Romaanipuolta edustavat Truman Capoten Kesän taittuessa ja Markku Rönkön Roskakuski. Niin – ja Doctorowin Marssin otin uudemman kerran. Raision kirjaston elokuvapuoli oli suljettuna ja se oli pienoinen pettymys.

Baletissa hioimme sus-sousia oikein kunnolla. Sisäreiden lihakset tuntuivat valittavan ja tärisevän rasituksesta. Tasapainon pitäminen puolivarpailla tuntui olevan ehkä aavistuksen verran helpompaa kuin aikaisemmin. Useimmat meistä taisivat olla helpottuneita hyppysarjan jäädessä väliin. Ilmankin oli melkoisen raskasta tahkoamista tänään, mutta tulipa kiitostakin tarkasta työskentelystä. Viimeinen grand battement-sarja tosin meni miten kuten, mutta sattuuhan sitä.