Saako sanoa?

Minähän en katso mitään Tanssii tähtien kanssa-ohjelmia, mutta olen lehtien ansiosta ollut perillä Susanna Rahkamon aiheuttamasta pömppömaha-kohusta. Minusta koko juttu on masentava. Ihmiset säntäävät antamaan kovasanaista välitöntä palautetta tietämättä mistä oikeastaan oli kyse. Nykyiset tekstiviestit, sähköviestit ja nettikeskustelupalstat tekevät palautteen antamisen hyvin helpoksi. Tarvitsee vain kirjoittaa solvaus ja näpäyttää kerran etusormella enteriä ja viesti lähtee matkaan. 

Ennen maailmassa kenkkuilevan palautteen antaminen vaati kirjepaperin etsimistä, postimerkin löytämistä tai sellaisen ostamista. Kun oli vuodatettu tunteet paperille niin suurin kiukku olikin jo kadonnut, eikä kirje välttämättä edes lähtenyt matkaan. Varsinkin kun olisi pitänyt vielä kävellä postilaatikolle asti viemään vihaviestiä. Nyt on toisin ja se näkyy.

Meillä tanssitunnilla yksi yleisimmistä korjauksista koskee vatsan aluetta. Opettaja antaa sen usein leikillisesti sanomalla "breakfast in!" Siinä ei ole mitään pahaa, eikä tietääkseni kukaan ole loukkaantunut. Se on kehon hallintaa koskeva ongelma, josta pitää voida sanoa.

Sitten on tämä toinen tapaus, mies (ja vaimonsa) jota kaikki rakastavat vihata: Timo T.A. Mikkonen. On pöyristyttävää, että jotkut katsovat asiakseen esittää uhkauksia jos toisten elämäntapa nyt sattuu olemaan omaa vanhoillisempi tai erilainen arvoiltaan. Miksi Mikkoset eivät saisi olla sitä mieltä, että lasten päivähoito on pahasta. Miksi he eivät saisi olla sitä mieltä, että feminismi on hullutusta. Nehän ovat mielipiteitä, eivät mitään absoluuttisia totuuksia. Eikö meillä aikuisilla ihmisillä ole varaa kohauttaa olkapäitämme ja sallia heille mielipiteensä. Etenkin kun se ei tarkoita omistamme luopumista.  

Mietin siedämmekö nyt 2000-luvulla huonommin erilaisia mielipiteitä kuin ennen? Ja niin vain kuvittelemme olevamme suvaitsevampia ja sivistyneempiä kuin koskaan aikaisemmin. Vai johtuuko tämä tunne tosiaan vain siitä, että sähköisen palautteen antaminen tapahtuu nykyään helposti ja reaaliaikaisesti? Ovatko ihmiset aina olleet näin kireitä ja helposti raivostuvia, mutta julkisen keskustelun aikaisempi paperinen luonne on onnistuneesti salannut tämän? Nyt sitten saamme tutustua ihmisluontoon pahimmillaan.

Oikeastaan kaikki kuvitelmamme suvaitsevaisuudestamme ovat harhakuvitelmia. Emmehän me suvaitse mitään muuta kuin minkä näkyvin media kulloinkin käskee suvaitsemaan. Epävirallisen virallisen linjan ulkopuolelle jäävät yksilöt ja mielipiteet ovat lainsuojattomia.