Tarvitsen unta jo enemmän kuin ennen. Siinä on yksi ero menneeseen kesään. Kesällä on helppoa valvoa: aurinko valvoo ihmisen kanssa täällä pohjoisessa, aurinkokaan ei mene nukkumaan. Kun illat alkavat pimetä ja aurinko menee yöpuulle aina vain aikaisemmin, niin jo siinä kaksijalkainenkin väsyy. Mitä aurinko, sitä ihminen. Kuinka riippuvaisia olemmekaan siitä ja kuinka monin eri tavoin. Ja kuljemme samaa tahtia.
Syksy tulee mielentilaan ja vaatevarastoon. Muotilehtien käskyt käyttää aina vain iloisen värisiä vaatteita harmittavat. Miksi ei joskus saisi upota pehmeään harmaaseen, kuin aamun usvaan?
Syksy on retrospektiota, nostalgiaa, hulluja energiapuuskia ja luonnon väriloistoa. Syksy on ilahtumista siitä, että löytää pihalta yhä hyviä mustikoita. Syksy on sytytetty kynttilä olohuoneessa. Syksy on ystävien kokoamista saman pöydän ääreen ja syömistä kynttilänvalossa.
Kirjatoukka kiiruhtaa hitaasti
Luen edelleen Erica Jongin romaania Syvästi kaivaten. Luen tarkoituksellisen hitaasti, koska en tahdo kirjan loppuvan. Tiedän jo nyt ikävöiväni sitä, kun viimeinenkin sivu on uponnut tajuntaani.
Famu falsetissa – 18:56, Maanantaina 21. Syyskuuta 2009.:
Minulle käy juuri noin, jos luen todella mieleistä kirjaa. En haluaisi sen loppuvan. Silloin saatan lukea kirjan heti uudelleen.
Ninni – 21:32, Maanantaina 21. Syyskuuta 2009.:
Taitaa tapahtua sama täällä! Eli kirja uudelleen lukuun.. 🙂
Janne B. – 0:59, Tiistaina 22. Syyskuuta 2009.:
Tuttua tuo hidastelu! Hyvissä kirjoissa on sekin (hyvä) puoli, että lukiessa useampaan kertaan, näkee jotkut kohdat eri tavoin. Jotkut asiat näyttävät toiselta, syventyvät ja saavat lisää tilaa…hmm, en aivan varma ole osasinko tulostaa tarkoitukseni tähän oikein. Hmm, sitten taas joitakin lapsuuden kirjoja ei kannata lukea ettei idylli hyvästä kirjasta katoa. Samat asiat koskevat myös elokuvia! Musiikki taitaa olla ainakin itselläni sellainen asia, että se ei muutu. Hyvä ei muutu huonoksi, jos sen on kerran hyväksi havainnut. Huono voi muuttua hyväksi, mutta hyvä ei muutu. Se säilyy. Hmm. Hmm taitaa olla päivän tai lähinnä yön olotila.
Ansku – 19:25, Tiistaina 22. Syyskuuta 2009.:
Minullakin valon määrä, tai sen vähyys, vaikuttaa unentarpeeseen. Melkein kauhulla jo odotan keskitalvea, jolloin olen jatkuvasti väsynyt – huolimatta siitä kuinka paljon liikun, syön vitamiineja ja elän terveellisesti. Kellon soidessa aamulla olen kuin haudasta noussut. Täytyisi kai harkita sellaista herätysvaloa, tai kirkasvalolaitetta!