Oikeaoppista unennäköä

Kerran teini-ikäisenä ostin unientulkintaoppaan. Se oli muistaakseni jotain persialais-kaldealaista unentulkintaa ja erityisesti tuo kaldealainen siinä vaikutti lupaavalta. Se oli salaperäinen sana toisesta maailmasta ja tihkui muinaista viisautta. Myöhemmin elämässäni olen saanut kuulla aika paljonkin tuosta onnettomasta oppaasta: esimerkiksi isälläni oli hauskaa kun hän löysi vanhojen koulukirjojeni joukosta tuon vihkosen ja irvisteli siitä minulle, tuoreelle Järjen alttarin eteen polvistuneelle yliopisto-opiskelijalle. 

Tuo kirja koostui aakkosellisesta sanahakemistosta. A niin kuin aarteet, R niin kuin ruumisarkut, T niin kuin taikuri. Piti siis vain osata uneksia oikeista asioista. Ruumisarkuista ja käärmeistä ja taikureista. Muistaakseni kirjan valikoimat eivät ulottuneet moderneihin esineisiin kuten vaikka videonauhureihin tai televisioihin. 

Nyt harmittaa kun en muista tuon nolon opuksen olinpaikkaa. Tahtoisin tietää mitä merkitsee hevosaiheinen uni. Se kuulostaa niin klassiselta, sellaisista unista psykiatrit varmasti haluaisivat kuulla. Hevonen on hieno symboli. Ja siinä on samalla jotain runollista, eeva-liisamannermaista. "Joku on luonani: hevonen minun lemmikkini karva läikkyen. / Kosketan sitä ja se on poissa / ja vie pois metsän ja linnut ja huoneen / ja ratsastajan, jolla on kasvot vettä."

Minun unessani ei ollut vesikasvoisia ratsastajia. Oli vain rautias hevonen, punaruskea siis. Ehkä suomenhevonen, vankka ja suuri. Levollinen ja aasialaisen tyyni, eläimen mielenrauhaa ilmentäen. Minä hoivailin sitä ja pesin sen kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla unohdin pestä harjan ja hännän, siksi kaksi pesukertaa. Pestyäni minua alkoi arveluttaa hännän ja harjan selvittäminen. Se tuntui suurelta haasteelta unessani. Tulkitkoon tuon ken pystyy.