Meillä syttyy tänään sota muurahaisia vastaan. Ne mokomat yrittävät valloittaa kotiamme vähän joka suunnalta: keittiöstä, eteisestä ja alakerrasta. Viime keväänä säästyimme vitsaukselta, mutta sitä edellisenä taisivat muurahaissyötit olla käytössä. Toissa vuonna murkut yrittivät kai jonkinlaista pesänrakennusyritystä eteiseen, mutta joutuivatpa vain lähtemään/kuolemaan.

Kun tuttu ympäristö vaihtuu

Pohjois-Karjala kuume vaivaa yhä. Hain siihen lääkitystä lukemalla Heikki Turusen Orpopojan valssin ja Pohjoisen ulottuvuuden. Orpopojan valssi oli kaunis rakkauden ja kunnioituksen osoitus sotasukupolven maalaisnaiselle, äidille. Ihmeellinen on maalaisäidin selviytymiskyky: kovat elinolosuhteet ja suuri lapsijoukko eivät lannista, eikä luulevainen mustasukkamies ja parisuhdetappelut. Vasta silloin annetaan periksi, kun tuttu ympäristö vaihtuu vieraaseen ja keinotekoiseen. Vapaana elänyt eläinkään ei helposti sopeudu eläintarhaan, kuinka sitten ihminen?

Tavallaan samaa teemaa jatkaa Pohjoinen ulottuvuus siinä mielessä, että sekin käsittelee maan ihmisen kyvyttömyyttä sopeutua euroelämään. Muutto kaupunkiin tai kunnan keskustaan voi tietää palvelujen tuloa lähemmäs, mutta samalla oman elämän mielekkyys karkaa kauemmas. Apteekin, pankin ja kaupan läheisyydestä maksetaan kova hinta.

Pohjoisessa ulottuvuudessa on myös suorastaan absurdeja piirteitä. Internet-aika tulee maaseudullekin: kinkysivustoilla viihdytään ja sadomasokismi viettelee niin suuren talon nuoren emännän kuin pienelle paikkakunnalle eksyneen alkoholiongelmaisen papinkin. Karaoken tahdissa sopeudutaan tai ei sopeuduta järjettömän eurobyrokratian vaatimuksiin muovilapuin merkityistä lehmänkorvista ja tarkastajien pistokäynneistä.