PuoLiskoisen loma on alkanut. Sen kunniaksi kävimme eilen kolmessa eri kirjastossa: Mynämäellä, Naantalin Lietsalassa ja Raisiossa. Saamamme saalis osoittautui paremmaksi kuin hyväksi: olen uppoutunut Simone de Beauvoirin Perhetytön muistelmiin.

Osaan samaistua tähän erityisesti nuoren aikuisuuteni idoliin, olinhan lapsena itse samaa maata. Kun de Beauvoir kuvaa vähäistä kiinnostustaan "orgaanisiin elämänilmiöihin", niin teksti voisi olla kuin suoraan omasta kynästäni. Minäkään en koskaan kuulunut niihin pikkutyttöihin, jotka intomielisinä leikkivät kotia ja hoivasivat vauvanukkeja. Minulla ei koskaan ollut vauvanukkea, koska en sellaista halunnut. Pehmoeläimet taisivat olla lähinnä hoivattavia objekteja omassa lapsuudessani.

Barbit tulivat kuvaan myöhemmin, mutta niiden seikkailut olivat kaukana parinmuodostus- ja kotileikistä. Minun barbini kävivät sotaa ja kokivat ihmeellisiä seikkailuja, joista yksikään ei sijoittunut synnytyslaitokselle. Barbien ajoittain tarvitsemat muotiluomukset syntyivät äideiltä sosialisoiduista huiveista, jotka kiepattiin hoikkien vyötäröiden ympärille iltapukutyyliin. Ei siinä tullut paljon harjoiteltua nukelle ompelemisen iloja.

Muistelot menneestä ovat kiehtovia. Simone de Beauvoiria edelsi Merete Mazzarella-kausi, jonka aikana luin Illalla pelataan Afrikan tähteä, Ensin myytiin piano, Esitettävänä elämä ja Juhlista kotiin. Joissain näissä kirjoissa oli hätkähdyttävä paljastus: Merete Mazzarellan ensimmäinen nimi on Signe. Kulmakarvani kohosivat huippukorkeuteensa. Signe?* Aina sanotaan, ettei nimi miestä (tai naista) pahenna, mutta en osaa kuvitella Signeä kirjoittamassa mainitsemiani kirjoja.

Signestä tulee mieleen sellaiset 70-lukuiset "kissalasit", himppusen ylöspäin kaartuvat mummosilmälasit, tiukka permanentti ja ankarat suupielirypyt. Signe voisi olla nainen, joka yhtään ikäänsä ajattelematta pukeutuu olkaimettomaan iltapukuun ja antaa käsivarsien löysän ihon näkyä koko maailmalle. Meretessä puolestaan on jotain etelämaalaista lumoa, eksoottisen perhosen siiven hipaisu. Ja tummia öitä tähtitaivaan alla, jonka tähdet ovat ihan eri asennossa kuin täällä pohjolassa. 

Ratkaisu dopingmurheisiin

Keskusrikospoliisi joutuu tekemään lisätutkimuksia suomalaisen hihtourheilun dopingsekoiluista. Sääliksi käy poliiseja: ikävystymisen vaara heitä uhkaa.

Olen totaalisen kyllästynyt näihin douppaamisuutisiin. Taitaa sellainen urheilija olla harvinaisuus, joka ei käytä jotakin. Jotkut vain osaavat salata käyttönsä paremmin kuin toiset. Käyttäminenhän ei ole mikään ongelma, mutta kiinni jääminen on. Onko kukaan enää oikeasti niin naiivi, että kuvittelee maailman huipulla pärjättävän ilman "apua"?

Näiden sotkujen selvittelyä perustellaan silläkin, että urheilijat ovat nuorison ihanteita ja siksi on kaikkinainen piikittely ja narkkaaminen tuomittava ankarasti. Niin, siis kuka on niin yksinkertainen, että opettaa lapsosensa ihailemaan urheilijoita kaikista maailman ihmisistä? Eiköhän kannattaisi ihannoida ennemminkin vaikka joitakin historian suurmiehiä ja mahtinaisia.

Tiedän muuten takuuvarman ratkaisun näihin pikku piikittelyjen aiheuttamiin ongelmiin. Se touhu loppuu tasan samalla hetkellä, kun urheilijoille lakataan maksamasta naurettavia rahasummia heidän voitoistaan. Se lakkaa sillä hetkellä, kun ei enää tipu tontteja ja kultapokaaleja mannana taivaalta. Doping ei ole murhe silloin, kun urheilu palaa harmittomaksi huviksi, jota ihmiset harrastavat ihan vain pysyäkseen kunnossa. Maine ja kunnia pelkästään – ilman rahallisia houkuttimia – eivät innosta ketään popsimaan nappeja tai ottamaan ruiskeita, joiden sisällöstä he eivät mitään tiedä tai ymmärrä.

*) Listaan tähän muutamia muita naissukupuolen kauhunimiä: Tarja, Katri, Sirkka, Varpu ja Raija. R-kirjain sopii minusta huonosti nimiin, en tiedä miksi tai mistä olen r-inhoni saanut. Ehkä r on hyväksytympi miesten nimissä, niissä se ei ahdista minua. Poikkeuksiakin tietysti on: esimerkiksi perinteiset nimet, Katariina, Laura yms. Niihin r sopii kyllä. Tuula, Eija ja Leila ovat muuten vain kaameita, vaikka niissä ei ole ärrää. Niistä vain tulee mieleen lavatanssit ja joku hirveä mekko.