Pyhäpäivän kunniaksi siivousurakkani jatkui. Minulla on usein tapana siivouksen lomassa muistella ammoin opittuja runoja, ainakaan jos en innostu laulamaan. Tänään oli runopäivä. Mieleen juolahti jostakin tuntemattomasta syystä Vänrikki Stoolin tarinoista löytyvä Kulnev.

Sain Alkosta kerran lappusen, jossa selvitettiin kohtuukäyttö hyvin tyhjentävästi. Niin-ja-niin monta annosta viikossa, mutta ei kuitenkaan niin, että kaikki viikkoannokset menisivät samana iltana. Tuntui olevan aika tarkkaa puuhaa se alkoholin kohtuukäyttö. Siitä varmuutta haluavan lienee parasta mitata viinilasillisensa desin mitalla ja pitää niistä kirjaa. Tätä taustaa vasten Suomen sodassa venäläisten puolella sotinut Kulnev vaikuttaa suoranaiselta alkoholistilta. Runossa on 20 säkeistöä ja niissä viidessä mainitaan Kulnevin alkoholinkäyttö – eli siis neljäsosasta on kyse. Ja kannattaa muistaa kyseessä olleen sotasankarin: luulisi silloin alkoholin jäävän unhoon urotöiden kuvausten rinnalla.

Runeberg kehuu venäläistä Kulnevia runossaan kansanmieheksi ("Sep' oli vasta kansanmies"), eli tavalliselle kansalle tutuksi ja kansan arvostamaksi. Kansanomaisuutta seuraa melkein heti selitys siihen: "Mies parhain, missä taisteltiin tai maljaa maisteltiin." Olisiko maljaa maistelematon ollut kansalle outolintu? Parhain maljanmaistelussa, mitä se on? Mielikuvani mukaan sellainen ihminen kestää alkoholia paljon ja muuttuu sen vaikutuksesta mukavaksi veikoksi. Paljon alkoholia taas voi kestää parhaiten joko lihava ihminen tai sitten runsaasti tottumusta juomispuuhasta saanut alkoholisti. Kuinka siis oli Kulnevin laita?

Toinen säkeistö on paljastava sekin. "Jos mikä aseeks sattuikaan, ol' yhtä, kunhan kaasi* vaan, jos miekka taikka pikari, jos joi tai tappeli." Kulnev vaikuttaa runossa sympaattiselta henkilöhahmolta, mutta pakostakin alkaa ajatella oliko hän eräs niistä, joille rajuus ja väkivalta eivät jääneet taistelukentälle. Vietiinkö ne mukana vähän joka paikkaan ja juotiinko samalla tavalla kuin tapeltiin? Tuo "kaasi" on erityisen vaivaannuttava: tarkoitetaanko sillä konkreettisesti juomista siihen asti, kunnes jalat eivät kanna – toisin sanoen sammumispisteeseen? Voi onnettomuutta. 

Kulnev oli myös "harras lempimään" ja järjestytti tanssit heti taistelun päätyttyä. Lemmen kohde valittiin runon mukaan nopeasti ja aamulla naisen kengästä juotiin lähtömalja – tietysti viiniä. Hallitsematon sotiminen, hallitsematon alkoholinkäyttö, hallitsematon sukupuolielämä on yhtä kuin hauska veikko aurinkoisessa katsannossa. Pilvinen päivä näyttää saman miehen väkivaltaisena ja irstailevana juoppona. Kumpi on totuus, vai ovatko ne molemmat?

Hämmentävällä tavalla Runeberg kuvaa sankarimme toimintaa: "..mut tuimana jos oltu ei, niin hän se viinat meiltä vei ja lupas lainan kuitata Don-virran rannoilla." Alkoholin suurkuluttaja juomishimossaan, mikä muukaan tätä selittäisi! Aika entinen ei totisesti enää palaa: on vaikea kuvitella ketään nykyajan sotilasjohtajaa määräämässä alaisiaan viinavarkaisiin vihollisen puolelle.

Lapsuudessaan Runeberg oli itse tavannut kenraali Kulnevin Pietarsaaressa. Vänrikissä Kulnevin hyveitä ylistetään ja korostetaan vihollisuuksienkin häipyvän, kun kummallakin sotivalla puolella on rohkeita ja kunnollisia miehiä. Näillä rohkeilla ja kunnollisilla on kansallisuuteensa katsomatta vain yksi todellinen vihollinen pelkureissa. Kulnevia ei ainakaan siitä paheesta voi syyttää, sillä Suomen sota ei jäänyt hänen viimeiseksi sotakokemuksekseen. Kenraali Jakov Petrovits Kulnevin hengen vei lopulta Napoleonia vastaan käyty mittelö vuonna 1812.

*) Alleviivaus on omani, sitä ei Runeberg tehnyt.