Viikonloppu oli kuin suoraan David Lynchin elokuvasta.

Olin 24 tunnin Ruotsin risteilyllä. Sellaisella, jossa ”lähdetään” ja ”palataan”, vaikka oikeasti ei lähdetä eikä palata. Kunhan ollaan vaan, kellutaan. Laiva on suljettu tila: hetken aikaa voit kuvitella olevasi eksynyt ystävistäsi, mutta kyllä he siellä jossain ovat.

PuoLiskoinen oli kuitenkin pärjännyt hyvin N-koirien kanssa.

Luen Robertson Daviesin romaania Mikä verissä on.