Luen Martti Turtolan kirjaa Erik Heinrichs: Mannerheimin ja Paasikiven kenraali. Suomalaisessa sotahistoriassa tarkastajan toimi herättää synkkiä assosiaatioita: Marskin tapana oli sodan aikana sijoittaa kyvyttömiksi rintamakomentajiksi katsomansa miehet erilaisiin tarkastajan virkoihin. Kyvyttömän tie siis tosiaankin kulki rintamalta tarkastajaksi, pois tapahtumien polttopisteestä. Heinrichsin kohdalla suunta oli aivan erilainen: rauhanajan jalkaväen tarkastajasta III armeijakunnan komentajaksi lokakuussa 1939. Ja alkoi YH. Niin se lahjakkuus palkitaan.

Eläviä kuvia

Katsoin Kärpästen herran. Olin oikeassa epäillessäni sen toimivuutta elokuvana. Elokuva ei yksinkertaisesti voi tuoda esiin niitä moninaisia pelon nyansseja kuten romaani tekee.

Marilyn-kausi jatkuu. Lainasin Herrat pitävät vaaleaveriköistä. Marilyn Monroen ja Jane Russellin naisellisuudessa on jotain uskomattoman pehmeää ja viettelevää, se on kuin kuohukermaa vatkattuna pehmeäksi vaahdoksi. Ja höystettynä sokerilla. Elokuvan laulut jäävät mielen pohjalle kummittelemaan: olen jo useamman kerran viime päivien aikana huomannut hyräileväni "We're just two little girls from Little Rock, we lived on the wrong side of the tracks. But the gentlemen friends who used to call they never did seem to mind at all.."