Tänään oli varsinainen musta päivä baletissa. Läsnä vain yhdeksän tanssijantapaista ja kaikilla sarjat enemmän tai vähemmän hukassa. Monilla poissaoloja rutkastikin – ei silloin muista viikkojen takaisia liikesarjoja. Itsekin loistin poissaolollani viime viikolla, kun nukahdin päiväunet ja unohdin herätä ajoissa baletoimaan. Minulle tuo viikon poissaolo riitti aiheuttamaan muistinmenetystä muistuttavan tilan ja se näkyi tekemisessä. 

Lopputunnin adagiossa keskilattialla tuli näkymästä mieleeni kurkijoukko suolla. Onnetonta oli taistella sarja läpi ilman tangon tukea.

Kirjastossa kuitenkin oli onni myötä. Lainasin machoista machointa, Henry Millerin Kauriin kääntöpiirin ja Hullun kukon. Hannu Mäkelä-kausi jatkuu romaanin Ruhtinas unelmain mailla parissa. Eräänlainen kasvukertomus tarttui myös käteen, nimittäin Hella Wuolijoen Nuoruuteni kahdessa maassa. Elokuvaosastolta hamstrasin Risto Jarvan Työmiehen päiväkirjan.

Maata näkyvissä!

Eilinen ikonimaalausurakka toi ikoniini jotain hyvin olennaista: nyt enkelilläni on maa jalkojensa alla. Sain aikaiseksi kauniin vihervän sävyn, siniseen taittuvan, hiven harmaatakin tavoittelevan. Hillityn, kun muut värit ovat vahvoja.